Mitä meille kuuluu?

Heipä hei, pitkästä aikaa! Minulla pitelee tällä hetkellä vähän kiirettä, ja siksi blogi on jäänyt vaihteeksi takavasemmalle. Opiskelut työllistävät siinä määrin, että liikenevä vapaa-aika menee niiden parissa. Muutenkin blogilla taitaa olla menossa jonkinlainen etsikkoaika: inspiraatio on vähän hukassa ja uudet näkökulmat hakusessa.

Mutta mitä muuta meille kuuluu?

Arkea ennen kaikkea. Tämä pikku pojanrötkäle on jo 11 kuukautta, eikä siis enää mikään ihan pieni vauva. Poika oppi kävelemään ilman tukea muutama viikko sitten, ja nyt mennään vauhdilla ja tyhjennetään laatikoista ne kaikkein mielenkiintoisimmat tavarat.

Arkea rytmittävät isän työt, äidin opiskelut ja kaikkien perheenjäsenten harrastukset. Kuoro, sähly, vauvauinti, muskari, kerho... Siihen kun vielä lisää arjen askareet, satunnaiset sukuloinnit, reissut ja sairastelut, niin ei ehdi juuri muuta ajatellakaan.

Kävimme hiihtolomalla mökillä Äkäslompolossa, ja poika viihtyi siellä mainiosti, kun seuraa ja viihdykettä oli niin paljon. Me aikuiset pääsimme kyllä hiihtämään, mutta laskettelu jäi vielä välistä tunturissa olleiden sitkeiden sumukelien vuoksi. Toivo elää vielä: josko sitä pääsiäisenä vielä pääsisi rinteeseen...? Viime talvi kun meni kokonaan ilman laskettelua raskauden vuoksi.

Ensi viikolla olisi luvassa myös miniloma Helsingissä ja Turun seudulla. Odotan sitä innolla ja jännityksellä! Miten sujuvat yöt hotellissa pojan kanssa? Miten lentomatka Helsinkiin? Entä junamatka Turkuun?

Oulussa ehti olla jo melkein kevät, mutta tänään tuprutteli täälläkin vaihteeksi lunta, ja pakkasta on lupailtu ensi viikoksi. Ihme talvi! Jospa huomenna kuitenkin pääsisi ulkoilemaan koko perheen voimin. Ohjelmassa on lisäksi ainakin opiskeluhommia ja pitsan pyöritystä.

Mukavaa kevään odotusta!

Pojan pipo/Fredriksson, aurinkolasit/Babiators, välikausihaalari/Polarn o Pyret.

Kurottelija

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Ihmettelenpä tässä vain, miten tuo pikkukaveri yltää jo niin korkealle. Viime päivinä poika on roikkunut sormillaan keittiön pöydän laidasta ja syöttötuolin tarjottimesta sekä tavoitellut tasojen takalaidalle vähitellen hivutettuja lamppuja, kukkia ja kynttilänjalkoja.

Lievästi myrkylliseksi tajuttu viirivehka siirrettiin jo olohuoneesta turvallisempaan paikkaan. Huomenna siivotaan pois joulu ja sen myötä luultavasti muitakin koristeita. Olohuoneesta tulee askeettisempi kuin aikoihin.

Paitsi että tyhjän tilan voi tietysti täyttää pojan leluilla. Muutama uusi kapistus joulupaketista taisi tullakin. Seuraavaksi hakusessa taitaa olla isompi lelulaatikko.

Kahdeksan kuukautta

Poika täytti kuluneella viikolla kahdeksan kuukautta, ja kaksi kolmasosaa vauvavuodesta on takanapäin. Minusta aika on kulunut nopeasti, vaikka toisaalta keväästä tuntuu olevan hyvin pitkä aika.

Meidän kahdeksankuukautisemme konttaa, nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten. Apuna kävelyhommissa on milloin mikäkin tuoli, penkki tai rahi. Taaperokärrykin, mutta se on vaihtoehdoista loppupäässä, jos poika saa valita.

Poika on hereillä ollessaan kuin elohopea: ei pysähdy juuri hetkeksikään, ellei joku ota syliin tai avaa televisiota. Sittenkin pitää päästä äkkiä taas liikkeelle.

Sohvalta ja matalammilta tasoilta on pitänyt raivata pikkuesineitä pienten käsien ulottumattomiin. Erityisen mielenkiintoisia ovat sähköjohdot, paperit, narut sekä äidin ja isin laitteet, kuten tabletit ja puhelimet.

Poika syö kiinteitä reippaasti ja sormiruokailukin sujuu jo mallikkaasti. Suosikkeja ovat puuro, tomaatti, maissinaksut ja hedelmät soseena tai paloina. Nokkamukiharjoittelu on vielä meillä alkutekijöissään, mutta ehtiihän sitä.

Hampaita on tullut kaksi alas jo pari kuukautta sitten, ja siitä asti on odoteltu niitä seuraavia varmoina, että "ihan kohta ne varmasti puhkeavat". Eivätpä ole puhjenneet, vaikka ikenet selvästi kutisevatkin.

Yöt poika nukkuu pääsääntöisesti meitä herättämättä omassa pinnasängyssään omassa huoneessaan. Jätimme pari viikkoa sitten kolmannet päiväunet pois, ja sen jälkeen yöt ovat olleet vielä parempia. Unta riittää yöllä 11 - 12 tuntia ja päivällä poika nukkuu parit päiväunet kestoltaan 40 minuutista pariin tuntiin.

Viimeisten parin viikon aikana puhumisen elkeet ovat vahvistuneet. Harva se päivä poika oppii uuden tavun, jota sitten harjoittelee entisten lisäksi. On ba-ba, jäi-jäi, kek-ki, mam-mam ja niin edelleen. Ja lisäksi ärinää, pärinää, murinaa ja kähinää.

Päivät pojan kanssa kuluvat melkoista vauhtia ruokailuista leikkiin ja päiväuniin. Vauvaharrastuksina meillä on ollut kerho ja vauvauinti. Keväälle suunnittelen muskaria näiden lisäksi, itse kun olen musiikkinaisia. Liikaa ei tietenkään saa harrastaa, vaan välillä pidetään ihan kotipäiviä ilman mitään erityisiä menoja.

Tällaista täällä tänään. Vauva-arkea ja joulun odotusta. Mukavata.

Viisi ja puoli

Viisi ja puoli kuukautta. Tai oikeastaan kohta jo puoli vuotta. Äkkiä se aika kuluu!

Meillä asuu poika, joka harjoittelee konttausasentoa, menee lankkuun ja karhukävelyasentoon sekä kiertyy ja lentää lattialla. Hän hilautuu ja kierii olohuoneen toiseen laitaan, kun äiti syö aamupalaa. Tai avaa eteisen kaapin liukuovet ja pyöräyttää jalkansa äidin lenkkareiden väliin.

Maidon lisäksi maistuvat soseet luumusta broileririsottoon ja kukkakaaliin. Maissinaksun poika osaa jo viedä suuhun asti ja, jos naksu on kovin mutkainen, naksauttaa sen katkipoikki. Lusikkaan poika tarttuu, tutkii lusikan sisältöä ja sivelee puuroa pöytään. (Playtray on jo tilattu...)

Myös varpaat menevät suuhun. Ja lelut. Ja kaikki. Ensimmäistä hammasta on odoteltu jo tovi.

Ja kuten kuvasta näkyy, sukat eivät kauan pysy jalassa. Polvisukat ovat äidin ovela suunnitelma. Niitä vastaan käydään pitkällistä taistelua.

Nettiäiti

On samanaikaisesti hyvin helppoa ja haastavaa olla nettiäiti.

Nykyään kaiken voi googlata. Mihin tahansa eteen tulevaan ongelmaan löytyy vastaus netin keskustelupalstoilta. Voin tehdä itse alustavan silmätulehdusdiagnoosin ja todeta, ettei tuo vaiva ollutkaan vaarallinen, vaan ihan normaali juttu.

Facebookin mammatutuilta tai -ryhmistä saan parhaat vinkit vauvan varustamiseen, vyöhyketerapeutin valintaan tai mihin ikinä keksin vain kysyä. Ikinä en ole saanut niin paljon kommentteja blogikirjoituksiini tai facebook-statuksiini kuin silloin, kun puhe on lapsista.

Netistä löydän myös valtavan valikoiman lastentarvikkeita. Saan aina tilattua sen mieleisen jostakin - minun ei tarvitse pitäytyä paikallisten lastentarvikeliikkeen valikoimissa. Ja lastentarvikekirpputoreja Facebookissa piisaa!

Ongelmaksi tuleekin totuuksien ja vaihtoehtojen moninaisuus. Uskonko tuota vai tätä totuutta? Noudatanko toista, kolmatta vai neljättä suositusta? Mitä edes haluan ja tarvitsen?

Nettiäitiys (kuten äitiys muutenkin) on valintojen tekemistä. Tarvitaan kriittisyyttä saatuja vastauksia kohtaan ja oman polun hahmottamista. Mikä on meille oikea vastaus ja sopiva vaihtoehto?

Toinen puoli nettiäidin arjesta on rumempi, ja siihen onneksi törmään itse harvemmin.

Mitä ikinä mainitsenkin lapsestani tai kasvatusmetodeistani, jonkun mielestä olen pöpelikössä. Netissä saan helposti ystävällisten neuvojen lisäksi haukut ja varoituksia siitä, kuinka olen pilaamassa lapseni elämän. Lastani tai kotiolojani näkemättä joku voi tuomita minut täysin.

Menisikö kukaan neuvomaan naapuriaan kasvatuskysymyksissä? Netissä se on jokapäiväistä. Neuvoja saa, vaikkei niitä edes kysy.

Erityisesti me blogiäidit olemme vaaran vyöhykkeellä. Olen lukenut tutuista blogeista pitkiä kommenttiketjuja, joissa lukijat ottavat rajustikin kantaa bloggaajaäidin perheen valintoihin.

Nettiäitinä saa olla rauhallinen ja luja, ettei pahoita mieltään tai harhaudu omalta polulta muiden painostuksesta.

Pidän itseäni nettiäitinä, ja sellaisena myös haluan pysyä. Netti on seuranani joka päivä monessa asiassa. Se antaa minulle paljon, mutta myös vaatii minulta paljon, varsinkin kun olen valinnut aktiivisen roolin netin sisällöntuottajana.

Välillä mietin, onko äitiys ollut helpompaa ennen nettiä, ennen informaatiotulvaa ja aikasyöppöä. On ollut vähemmän totuuksia ja tietoa, vähemmän tuomitsijoita. Toisaalta vaihtoehtoja ja vertaistukeakin on ollut tarjolla vähemmän.

Netti taitaa olla monelle kotiäidille tänä päivänä henkireikä, kun päivät täyttyvät pissavaipoista ja kasvissoseista eikä naapuriinkaan aina ehdi kahville.

Vaikka kyllä minä mielelläni tulen sinne naapuriinkin, jos sumpit tarjotaan. :)

Neljä kuukautta ja risat

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?

Poika on nyt neljä kuukautta ja vajaa pari viikkoa päälle. Pituutta on tullut 15 senttiä syntymän jälkeen, ja paino on tuplaantunut. Meillä on ikioma seitsemän kilon kahvakuula, ja sen kyllä huomaa hauiksissa.

Poika on alusta asti ollut jämäkkä ja fyysinen tapaus, pidellyt päätään tukevasti ja pyrkinyt varhain liikkeelle. Tällä hetkellä mieluisia puuhia ovat seisominen, erilaiset kaatumis- ja heijausleikit, kiljuminen ja ölinä sekä vasta opittu taito...

...nimittäin kääntyminen ja pyöriminen selällään. Tänään poika on löytynyt jo kahdesti sängystä poikittain pääpuolen puu-ukkoja varpaillaan kolistelemasta.

Myös puisen lelukaaren laitojen väliin on hauska pingottaa itsensä poikittain. Ja äidin vatsan yli voi pungertaa vahvoilla pienillä jaloilla potkien ja sitten tulla naamalleen alas. Siitä tulee huuto.

Myös lelut ovat nykyään jo kivoja, esimerkiksi tämä värikäs kylpyankka. Aina parempi, jos leluista lähtee jokin ääni.

Parin viikon päästä meillä alkaa vauvauinti. Toivottavasti pojasta kuoriutuu siellä iloinen vesipeto!

Toinen harrastus on oman alueemme esikkokerho. Siellä käytiin viime viikolla ihmettelemässä isompien lasten touhuja. Poika oli kovasti menossa mukana, vaikkei vielä liikkeelle päässytkään.

Soseita olemme myöskin jo alkaneet maistella, ja joka päivä pojalla on korvat ja tukka soseessa. Erityisesti jääkaappikylmät hedelmäsoseet tuntuvat uppoavan mainiosti. Bataatti on myös suurta herkkua, peruna vain menettelee toistaiseksi.

Pari kertaa imetyshommat ovat pysähtyneet hetkeksi siihen, kun poika on äkännyt äidin syövän hedelmää. "Mitäs tuo on? Minäkin tahdon!"

Ja niin olen nyhtänyt omenasta tai nektariinista kynnenpalan kokoisia palasia ja tarjonnut niitä pikku ahmatille, joka on hetken imeskellyt saalistaan ja sitten vaatinut tiukalla eleellä lisää. Sekös äitiä naurattaa!

Mitä tuli tehtyä?

Tuossa nelisen viikkoa sitten, miehen kesäloman alkajaisiksi, listasin koko joukon tekemättömiä hommia. Nyt kesäloma alkaa olla ohi, eli mitä tulikaan tehtyä?

Näitä olisi pitänyt tai voinut tehdä loman aikana:
- siivota ulkovarasto ja rakentaa sinne uusia hyllyjä,
No joo, ostettiin jo hyllynkannattimet valmiiksi, mutta sitten helteet palasivat ja päätimme käyttää vapaat päivät Nallikarissa samoiluun ja aurinkoisesta kaupungista nauttimiseen. Ja jäätelönsyöntiin. Syksyllä uusi yritys.

- käsitellä työhuoneen vanha senkki,
- maalata tai käsitellä keittiön tuolit,
- paikata uudelleen pinnasängyn kolhut kiiltävällä maalilla (maali ei ollutkaan matta, niin kuin kaupassa arvelin), niin ja sitä ennen tietysti ostaa se maali,
Eipä tullut edes mieleen aloitella näitä projekteja loman aikana. Ehkä ensi kesänä?

- hoitaa terassikukat (lue: kipata kuolleet roskiin, muistaa kastella vielä elävät),
Roskikselle on tehty useampikin reissu. Se tarkoittaa, että kasteltu on vähemmän. Kuistin puolella katselin juuri ruusubegoniaa, jonka saisi kuskata lähipäivinä roskikseen...

- myydä vanha työpöytä nettikirpparilla (ja kohta mahdollisesti myös meidän sänky),
Tästä on kyllä puhuttu, mutta mitään asian eteen ei ole tehty. Eipä ole kyllä uusi sänkykään vielä tullut tai varastoa siivottu, ne aiheuttaisivat paineita tämän hoitamiselle.

- virityttää piano (suunnitteilla jo vuodesta 2008? 2006?),
Ehkä vuonna 2014?

- asennuttaa pistorasia sisävarastoon rikkaimuria ja porakoneen latausta varten,
Luulen, että tämä tulee ajankohtaiseksi ihan pian. Poika aloitti juuri kiinteät, joten kohta on keittiössä tarvetta rikkaimurille.

- nostaa pihalaatat ylös ja asentaa ne uudelleen paremmin,
Taitaa mennä ensi kesään tämäkin.

- kyllästää keittiön työtasot ja pöytä,
Tämä oli tarkoitus tehdä ennen edellistä reissuunlähtöä, mutta jotenkin se sitten unohtui. Eikä sille olisi kyllä ollut aikaakaan, sen verran oli haipakkaa lähtövalmistelujen kanssa...

- poimia ja pakastaa reilusti marjoja talvea varten,
Check. Tätä on tehty. Tai oikeastaan vanhempani ovat tehneet meidän puolesta. Mökkimailla oli ennätyksellinen hillavuosi, ikinä ei ole ollut niin paljon hillaa meidän pakasteessa. Mustikoitakin tuli kiitettävästi mökkitontilta, ja alkuviikosta poimittiin myös vadelmia. Herukat enää, ja sitten pakastin onkin ääriä myöten täynnä.

- istuttaa traakkipuun alut ruukkuihin.
Odotan, että jompi kumpi pojan mummeista tulee ja tekee ihmeitä traakkipuille. Ei siitä muuten mitään tule.

***

Tää on niin tätä.

Meillä oli kuitenkin oikein kiva kesäloma: käytiin mökillä ja Kuopiossa kaupunkilomalla, hemmoteltiin itseämme ja kestittiin lukuisia vieraita. Sanoisin jopa, että meillä oli aktiivinen loma.

Ja kun sentään jotain saatiin aikaan, hehkutetaan nyt vielä kerran sitä marjapuolta:

Karkkivärejä sohvalle

Sohvalla on uusia tyynyjä, tällä kertaa karkkiväreissä. Värikkäät päälliset on tilattu Ellokselta. Mustavalkoiset tyynyt ovat Ikeasta, ostin toisen samanlaisen kun eka oli niin kiva.

Näyttäispä sohva aina noin siistiltä. Heh. Maanantaina onneksi tulee siivooja, joka antaa pölypalleroille kyytiä.

Värikästä alkavaa viikkoa!

Lattialla

Meidän poika ei ole tähän asti oikein viihtynyt lattialla.

Selällään tulee äkkiä tylsää, jalat sätkii, pää pyörii, ja lopulta tulee itku.

Mahallaan on kiva nostella päätä hetken verran, mutta sitten iskee tavaton tarve päästä uuteen paikkaan, ryömimisyrityksiä, ähinää ja raivo. Kun ei vielä osaa, niin se kiukuttaa.

Päivän kokemuksen perusteella meillä on nyt toivoa: poika pyöritteli ja paukutteli uuden lelukaarensa palikoita kaikessa rauhassa, kun isi ja äiti laittoivat ruokaa keittiössä.

Kiitos, Ikea, tästäkin lelusta. Se voi olla tuleva hitti tässä perheessä.

Pojan vaatteet: leijonabody Ej sikke lej, raitahousut Lindex/Littlephant. Leikkimatto ja lelukaari sekä kurkisteleva kettu Ikeasta.

Tekemättömät

Olisi muutama homma, jotka pitäisi joskus tehdä:
- siivota ulkovarasto ja rakentaa sinne uusia hyllyjä,
- käsitellä työhuoneen vanha senkki,
- maalata tai käsitellä keittiön tuolit,
- paikata uudelleen pinnasängyn kolhut kiiltävällä maalilla (maali ei ollutkaan matta, niin kuin kaupassa arvelin), niin ja sitä ennen tietysti ostaa se maali,
- hoitaa terassikukat (lue: kipata kuolleet roskiin, muistaa kastella vielä elävät),
- myydä vanha työpöytä nettikirpparilla (ja kohta mahdollisesti myös meidän sänky),
- virityttää piano (suunnitteilla jo vuodesta 2008? 2006?),
- asennuttaa pistorasia sisävarastoon rikkaimuria ja porakoneen latausta varten,
- nostaa pihalaatat ylös ja asentaa ne uudelleen paremmin,
- kyllästää keittiön työtasot ja pöytä,
- poimia ja pakastaa reilusti marjoja talvea varten,
- istuttaa traakkipuun alut ruukkuihin
ja, ja, ja...

Miehellä alkoi juuri loma. Eiköhän nosteta jalat pöydälle ja syödä jätskiä. ;)

(Veikkaanpa, että elokuussa lista on edelleen aivan yhtä pitkä. Jos jotain noista on tehtykin, tilalle on tullut monta uutta juttua.)

Aurinkoisia kesäpäiviä ja leppoisaa lomaa itse kullekin!

Päivärytmiä etsimässä

Poika on kohta kolme kuukautta, joten alkaisi olla aika istuttaa perheeseen vähän tarkempi päivärytmi kuin tähän saakka. Tavoitteena olisi pirteä ja hyväntuulinen perhe, joka saa säännöllisesti unta ja ravintoa.

Rustasin tässä iltana muutamana ylös yhden luonnoksen päivärytmistä, jonka suuntaista meillä on jo noudatettukin mutta joka ei vielä ole tarkalleen vakiintunut.

Haastetta päivärytmin etsimiseen tuo myös tämä kesäloma-aika: miten mukavuudenhaluiset vanhemmat jaksavat pitää kiinni aikatauluista, kun mieli tekisi luistattaa ainakin omaa heräämistä aamu aamulta myöhemmäksi...

Muutaman päivän kokemuksella vauvan syömisaikatauluja ja yöunirytmiä on varsin helppo noudattaa, mutta päiväunet ovatkin sitten haasteellisempia. Poika tuntuu nukkuvan päiväunia välillä pitkinä ja välillä lyhyinä pätkinä (ja aamupäiväunet aivan milloin sattuu), joten ihan eivät äidin kirjaamat suunnitelmat aina toteudu.

Kumpi joustaa, äiti vai poika? Voitte varmaan arvata. ;)

Uudet rattaat: Britax B-Motion

Taannoinen pohjoisen reissu sai meidät pähkäilemään matkarattaiden ostoa. Ei nimittäin ole helppoa pakata Emmaljungan järeitä yhdistelmävaunuja autoon matkalaukkujen sekaan - ja todeta paluumatkalla, että Rovaniemelle ja Äkäslompoloon kuskattua vaunukoppaa tarvittiin viikon reissulla tasan kerran.

Tutustuin vähän ratasvalikoimiin netin avulla jo kotimatkan lähestyessä, ja kun päästiin kotiin, ei kun tuumasta toimeen. Kaupassa päädyimme lopulta ostamaan alkuperäisestä suunnitelmasta hitusen poiketen Britaxin uutuusrattaat B-Motionit.

Uudet rattaat ovat hiukan järeämpi malli Britaxin matkarattaiksi tituleeratuista keveistä B-Agileista. Runko ja kangasosat ovat käytännössä samat, mutta B-Motioneissa on ilmakumirenkaat, säädettävä työntöaisa ja käyttöaikaa 17 kiloon saakka (Agileissa 15:een).

Painoa rattailla on vastaavasti reilu pari kiloa Agilea enemmän, 10,5 kg. Kyllä ne silti jaksaa mukavasti nostaa peräkonttiin.

Miksi halusimme toiset rattaat Emmaljungan Duo Edge -yhdistelmärattaiden rinnalle?

1) Käyn pojan kanssa paljon kaupungilla. Halusin kapeammat, kevyet rattaat, jotka kulkisivat näppärästi vaatehyllyjen välissä - eli rattaat kääntyvillä etupyörillä.

2) Reissussa (kuten mummolassa tai kotimaan kaupunkilomalla) yhdistelmävaunut vievät aivan liikaa tilaa auton takakontista. Niitä en lähtisi myöskään raahaamaan junaan ta lentokoneeseen. Halusimme pieneen tilaan menevät, kevyet rattaat.

3) Poika nukkuu vaunukopassa aika huonosti ja protestoi heti, jos häntä yrittää pitää niissä hereillä. Varsinkin helteellä vaunukoppa on aivan liian kuuma pienelle kuumakallellemme. Kaipasimme jotain muuta ratkaisua, jossa poika viihtyisi paremmin.

4) Emmaljungan vaunurunko + adapteri + turvakaukalo on ollut ihan toimiva systeemi kaupungilla hyvällä säällä, mutta jos sataa tai tuulee, lapsi on sään armoilla. Kaipasimme rattaita, joissa lapsi voisi olla jo nyt 2,5 kk ikäisenä ja joissa hän olisi vähän paremmassa suojassa.

Näissä uusissa rattaissa on kääntyvät etupyörät, jotka voi tarvittaessa myös lukita paikoilleen. Rattaat ovat huomattavasti Emmaljungia ketterämmät ja kevyet työntää vaikka yhdellä kädellä. Kohta 1, checked!

Olimme ensin aikeissa ottaa B-Agilet, mutta ilmakumipyörät ja jousitus tekivät menosta selvästi tasaisempaa jo kaupan lattialla. B-Motioneilla voi siis toivon mukaan käydä ihan lenkilläkin vaikkapa pururadalla. Hyvät mummolareissuille siis.

Kuten kuvasta näkyy, rattaat menevät kokonaan kasaan ja mahtuvat pieneen tilaan. Kasausmekanismi tuntuu yksinkertaiselta, nappi pohjaan kliks, veto narulahvasta ja voilà! Rattaat lukittuvat kasattuna, eli ne on helppo nostaa. Kohta 2, checked!

Rattaiden mainostetaan sopivan periaatteessa jo vastasyntyneelle, koska istuinosan saa lähes vaakatasoon eli makuuasentoon. Kaupassa suosittelivat silti mieluummin pitämään pojan turvakaukalossa siihen asti, kun poika oppii istumaan ja viihtyy valjaissa.

Meidän Britaxin turvakaukalo menee adaptereilla kiinni rattaiden runkoon ilman mitään lisävirityksiä tai kankaiden purkamisia. Hoksasimme myös kaupassa testaillessa, että rattaiden kuomun saa kätevästi turvakaukalon suojaksi, jos vaikka sataa tai aurinko paistaa. Tämä yhdistelmä voisi toimia helteellä vaunukopan tilalla tai sateisella kaupunkireissulla. Kohdat 3 ja 4, checked!

Ja vielä pari bonusta, joista tykkään:

Säädettävään työntöaisaan saa tarvittaessa roikkumaan (kevyen) hoitolaukun tai olkahihnallisen käsilaukun. Pitää testata, kuinka painavaa kassia tuossa uskaltaa roikottaa.

Istuinosan takana on vetoketjullinen tasku, johon voi sujauttaa lenkin ajaksi vaikkapa avaimet, puhelimen ja aurinkolasit - tai sitten tuttipullon ja harson.

Kuomu on jatkettava. Vetoketjulla voi avata esiin verkkomaisen keskiosan, jonka läpi turvakaukalossa valvova poikanen voi katsella äidin tyynnyttäviä kasvoja. Ja äiti näkee, jos kaukalossa syödään nälkäisenä nyrkkiä. :)

Kuten ehkä voi huomata, olen aika innoissani uusista rattaista. Toivottavasti nämä ovat hyvät ja vastaavat meidän tarpeita. Näistä tulee nyt kaupunkirattaat ja reissurattaat, ja Emmaljungat jäävät nukkumis- ja lenkkeilyrattaiksi sekä talvikäyttöön.

Yritän muistaa kirjoittaa kokemuksia rattaista muutaman kuukauden kuluttua, kun niitä on ehditty testata kunnolla. Jospa siihen mennessä olisimme ehtineet keksiä vaunuille ja rattaille myös hyvät säilytyspaikat meiltä kotoa...

Soutamista ja huopaamista

Viime aikoina eteen on tullut tilanteita, tunteita ja ajatuksia, jotka ovat saaneet minut pyörtämään jo tekemiäni päätöksiä.

Yksi sellainen tilanne tuli vastaan synnytyssalissa, kun päädyin ennakkosuunnitelmista poiketen ottamaan epiduraalipuudutuksen. Ratkaisuun oli ihan pätevät perustelut ja suositukset, ja jälkikäteen se olikin ihan oikea valinta, vaikka puudutuksen laittaminen oli koko synnytyksen pelottavin kokemus.

Olin aina myös ajatellut, ettei minun lapselleni tarjottaisi tuttia. Itsekään en ole syönyt tuttia vauvana, ja tutin yhteys korvatulehduksiin on selvä fakta tutinsyöntiä vastaan.

No, miten sitten kävikään? Tuttihan tuossa kuvassa on, ja se on osoittautunut käyttökelpoiseksi rauhoitteluvälineeksi, kun nukahtaminen ei millään muilla ilveellä onnistu. Onneksi poika ei ole mitenkään erityisen ihastunut tuttiin ainakaan vielä, eikä se usein hänelle edes kelpaa. Matkoilla ja kaupungilla se on kuitenkin aina mukana - varmuuden vuoksi.

Synnärillä kätilö Kaisu totesi viisaasti, että äitiys on valintoja yksi toisensa perään ja jokaisen täytyy vain löytää se oma tapa tehdä asioita. Monesti valinnat näköjään joutuu tekemään moneen kertaan - ensin näin ja sitten noin. Nukkumisjärjestelykenkin kanssa meillä on nyt soudettu ja huovattu pinnasängyn ja perhepedin väliä.

Viime aikoina on alkanut myös horjua periaatteeni siitä, etten julkaise omia tai lapsen kuvia sosiaalisessa mediassa (Facebookin profiilikuvat ovat asia erikseen).

Olin aiemmin sitä mieltä, että blogissani ei tulla näkemään lainkaan sellaisia henkilökuvia, joista minut voisi tunnistaa. Ei ainakaan kasvokuvia. Saman periaatteen piti tietysti koskea lasten kuvia. Facebookiinkaan ei ollut tarkoitus laittaa lasten kuvia.

Mutta mutta. Blogi on aika tylsä, jos kuvia on ainoastaan esineistä, vaatteista ja luonnosta. Varsinkin kuvablogissa, kuten Instagramissa, kaivataan ihmisiä. Siksi olenkin nyt pyörtänyt päätökseni ja saatan jatkossa julkaista blogissa ja Instagramissa ainakin joitakin henkilökuvia.

Blogissa seula on tiukin, koska se on välineistä julkisin. Harkitsen monien bloggaajien tyyliä ottaa lapsista kuvia takaapäin ja sivulta siten, että kasvot jäävät piiloon. Pitää harjoitella.

Instagram tuntuu ainakin tällä hetkellä jotenkin "nimettömämmältä" kuin blogi, ja sen luonnekin on vähän toisenlainen. Siksi siellä saattaa olla blogia laajemmin ,yös henkilökuvia.

Facebookissa kuviani näkevät vain tutut, ja heille voin julkaista pojastakin valikoituja kuvia - ei kuitenkaan mitään sellaista, joka olisi pojasta myöhemmin jotenkin noloa. Edelleenkin on mielestäni pidettävä mielessä lapsen oikeusturva (ja moraaliset oikeudet kuviin, joissa hän esiintyy) ja sosiaalisen median eri kanavien vaihtelevat tekijänoikeuskäytännöt.

Alempi kuva on otettu tammikuiselta Helsingin reissulta, jossa poika potki vielä tukevasti masussa. Silloin maailma oli vielä paljon yksinkertaisempi paikka!

Kiva päivä

Tänään on ollut kiva päivä. Miksikö?

Sain pojan jatkamaan unia aamulla niin, että sain syödä aamupalan rauhassa.

Laitoin jalkaan mintunväriset lempitennarit ja lempifarkut (ne uudet ja ainoat, jotka mahtuu jalkaan) ja lähdin pojan kanssa käymään vähän ostoksilla Bauhausissa ja Kodin1:ssä. Poika nukkui rauhallisesti koko reissun ajan ja oli herättyään iloinen ja virkeä. Leikittiin leikkimatolla samalla, kun join latten ja söin eskimon.

Miehen tultua töistä lähdin vielä käymään työporukan illanvietossa, jossa muistettiin eläkkeelle jäävää työkaveria. Oli mukava nähdä ihania työkavereita ja jutella hetki muustakin kuin vauvasta - vaikka pitihän siitäkin tietysti jutella, varsinkin muiden äitien kanssa. Huomasin taas, kuinka mukava työyhteisö meillä onkaan!

Nyt vielä saunomisen päälle laatuaikaa pojan kanssa, vähän nettiä ja nukkumaan. Kivan päivän ainekset siis kasassa.

Aivot narikassa

Tässä päivänä aurinkoisena, kun pukkasin lastenvaunuja järven rannalla ja leppeä kesätuuli liehutteli vaunujen suojana olevaa harsoa eikä vastaan tullut kuin mammoja ja koulusta kotiutuneita teinejä, ajatukset harhailivat työhön.

Ei niin, että olisin erityisesti pohtinut työasioita. Ne eivät ole olleet ihan päällimmäisenä mielessä viime viikkoina.

Päähäni pälkähtänyt ajatus oli se, että tässä minä, vaativaa ajattelutyötä viimeisen vuoden tehnyt ammattilainen, pukkaan lastenvaunuja vailla mitään työ- tai muita paineita.

Ovatko minun aivoni tällä tavalla tosiaan parhaassa hyötykäytössä? Ajatus kulkee jo varsin kirkkaana äitiyden alkuhämmennyksen jälkeen, mutta vaativinta ajatusjumppaa on tällä hetkellä lähinnä se, mitä söisin huomenna ja mitä kautta vaunujen kanssa pääsee Robert's Coffee'hin.

En kyllä valita.

Minulla on poika, joka tarvitsee minua tällä hetkellä enemmän kuin mikään työpaikka. Onneksi se on tässä yhteiskunnassa ymmärretty, ja pitkät vanhempainvapaat on tehty mahdollisiksi.

Pitkä vanhempainvapaa ei ole mikään itsestäänselvyys. Suomessakaan useiden kuukausien mittaisia "synnytyslomia" ei ole vahvistettu lakiin ennen kuin 70-luvulla. Äitiysloma piteni vuonna 1974 kolmesta seitsemään kuukauteen ja siitä sitten vielä vähän aina 198 arkipäivään vuosina 1979 - 1981, jonka jälkeen äidille yksinomaan varattu vapaa alkoi lyhetä isän kuvioihin ottamisen jälkeen.

Nykyään äitiysvapaa on 105 arkipäivää eli nelisen kuukautta, ja sitä seuraava vanhempainvapaa 158 arkipäivää. Siihen vielä päälle isän mahdollisesti pitämä isyysvapaa sekä hoitovapaa, jota saa pitää siihen saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Se on pitkä aika olla pois työstä!

Itselleni pieni hengähdystauko tekee epäilemättä hyvää. Luotan siihen, että töihin palatessa aivoni ovat tuulettuneet ja tuottavat entistä terävämpiä ja luovempia ajatuksia. Ties vaikka tällä "lomalla" oppisi jotain uuttakin ja saisi sitä työssäkin tarvittavaa elämänkokemusta.

Laittakaa te muutkin aivot narikkaan ainakin näin kauniina kesäviikonloppuina. Minäkin yritän tehdä niin.

Graniitti tulee!

Kyllä ne ruotsalaiset osaa. Ikea, H&M, COS... Mitä niitä nyt onkaan?

Taas uusi ruotsalaisketju on tulossa Suomeen, nimittäin Granit. Ketju rantautuu Helsinkiin kuulemma toukokuun lopulla, ja soisinpa sen rantautuvan joku päivä myös pohjoisemmaksi. Sen verran kivoja juttuja nettisivujen mukaan liikkeestä löytyy.

Granit myy ensisijaisesti säilyttämiseen liittyviä juttuja, mutta myös kaikkea kivaa ja käytännöllistä kotiin ja konttoriin. Minulle kelpaisivat mainiosti nuo kirkkaat akryylikehykset tai industrial-henkiset lamput.

Mitä sanotte ruskeista apteekkipulloista tai lapsia ilahdutavasta tiipiistä? Me likes a lot!

Terassille olisivat kivoja nuo koivuruukut, punoskorit tai kivat laatikot. Miksei sisällekin pehmeyttä tuomaan.

Reissu Helsinkiinkään ei oikein auta himoitsevaa, sillä iso osa kivoimmista jutuista ei oikein ole lentokoneessa tai junassa raahattavaa sorttia. Miksi, oi miksi, näillä ketjuilla kestää niin kauan rantautua tänne kylmään pohjoiseen? (Tänään tosin oli aika kivan lämmintä jo täälläkin. Jes! Kesä tulee.)

Kuvat Granit.

Arkea vekarakkaan kanssa

Poika on tänään kahden viikon ikäinen ja huomaan, että aika on mennyt nopeasti. Toisaalta synnytyksestä tuntuu olevan niin kovin kauan...

Ensimmäisen lapsen kanssa vähän kaikki tuntuu olevan opettelua, mutta ei tämä arki onneksi mitään rakettitiedettä ole. Meitä on ilmeisesti lykästänyt, kun poika itkee lähinnä vain nälkäänsä. Luulisin, että meillä on ns. helppo lapsi.

Sen verran on jo pyöritty ulkomaailmassakin, että käväisin viime viikolla kaupungilla hankkimassa pojalle tällaisen vauvakirjan. Se jää sitten mukavaksi muistoksi itselle ja pojalle - ainakin miehen vauvakirjaa on selattu aina silloin tällöin hymyillen.

Valikoimaa oli aika paljon ällöromanttisista perinteisiin vauva- ja lapsuusajan kirjoihin, mutta tämä Vekarakas-kirja erottui selkeästi muista ilmeeltään ja värimaailmaltaan. Art Housen kustantaman kirjan ovat kirjoittaneet Nana Sironen ja Urpu Strellman, ja kuvituksen on tehnyt Satu Kontinen.

Kirja on myös siinä mielessä kiva, ettei se tukeudu liikaa vauva-ajan valokuviin, niitä kun teetetään nykyään niin vähän paperikuviksi. Jotkut sivut käsketään liimaaman reunoista yhteen, jolloin niiden väliin muodostuvaan taskuun voi sujauttaa vaikkapa vauvan onnittelukortteja. Hyvä idea!

Täällä vauva-arki oman vekarakkaamme kanssa jatkuu, jospa se blogikin menisi jotenkin tässä sivussa. Mukavaa vapun odotusta!

Tehokkaampi tehosekoitin

Vanha limenvihreä blenderimme valutti pirtelöt pitkin pöytiä jokin aika sitten, ja sinä iltana päätimme satsata seuraavaksi kunnolliseen tehosekoittimeen. Vanhassa mallissa kun ei ollut sen vertaa tehoja, että sillä olisi saanut hummuksen tasaiseksi massaksi - eli kone oli jäänyt lähinnä pirtelöntekolaitteeksi.

Nopealla nettivertailulla löytyi järkihintainen ja testien mukaan laadukas vaihtoehto, Wilfan BL-1200 -tehosekoitin 1,8 litran kannulla ja konepestävillä osilla. Tilasimme laitteen Expertin verkkokaupasta, ja se saapui kotiin pari viikkoa sitten.

Tähän mennessä laitteella on valmistettu mm. sitä alussa mainittua hummusta ja pilkottu pähkinöitä ja suklaata cookie-taikinaan. Eilen illalla oli vuorossa mansikka-banaanipirtelön teko.

Laitteessa on erikseen smoothie-toiminnallisuus pirtelöhommiin, ja todella nopeasti - ihan muutamassa sekunnissa - sillä kyllä pirtelö valmistuikin! Lisäksi omat toiminnot on jään murskaamiseen ja laitteen puhdistukseen tilkalla vettä (sama kuin pulssi). Jälkimmäinen on ehdittykin jo todeta käteväksi.

Tehoja laitteessa on ihan mukavasti ja konetiskattavat osat kyllä helpottavat arkikäyttöä. Sekoitin pitää kyllä melkoisen kovaa ääntä, jos jotain negatiivista pitää mainita. Ja kannen korkin päällä kannattaa pitää aluksi kättä, se ei ole kovin tiivis ja saattaa räiskäyttää vaikkapa vedet ympäriinsä ohjelman käynnistyessä. Tähän mennessä muuten ollaan kyllä oltu tyytyväisiä perheen uusimpaan kodinkoneeseen.

Niin, ja mitä siihen pirtelöön laitettiinkaan? Purkillinen pakastemansikoita, pari banaania, vaniljajäätelöä, maitoa ja vähän vaniljasokeria. Ihan peruspirtelö siis.

Kanakookoscurry

Sunnuntain ruokalistalla oli yhtä vakioruokaamme, kanakookoscurrya. Reseptin olen joskus löytänyt Ruokalan sivuilta, ja tätä itämaista ja helppoa kanakastiketta olemme tehneet jo monta vuotta säännöllisesti. Aina yhtä hyvää!

Kanakookoscurry

300 g broilerin fileesuikaleita
1 purjo
2 porkkanaa
1 paprikaa
1-2 rkl currytahnaa
1 tlk kookosmaitoa
2 rkl soijakastiketta
1 rkl kalakastiketta (fishsauce)
tuoretta korianteria
öljyä paistamiseen

Kuumenna wokissa tilkka öljyä. Lisää currytahna ja kuullota sitä pari minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää lämpöä ja ruskista broilerisuikaleet. Lisää wokkiin kasvikset suikaleina kypsymisjärjestyksessä. Mausta soijalla ja kalakastikkeella. Anna ruoan hautua hetki ja lisää joukkoon kookosmaito. Kiehauta, tarkista maku ja viimeistele hienonnetulla korianterilla. Tarjoile riisin kera.
Resepti: Alex Nurmi

Ruoan mausteisuutta/tulisuutta voi säädellä currytahnan määrää, laatua ja tulisuutta vaihtamalla. Kannattaa kokeilla, mikä tahna on oma suosikki. Meidän lemppareita ovat keskivahvat Patakis-tahnat, joita saa mm. itämaisten ruokien kaupoista ja joistakin marketeistakin. Ovat meistä parempia kuin nuo kotimaisten merkkien tahnat. Myös kookosmaidoissa on eroja.

Tänään muuten saatiin ruokaan mukaan ensimmäistä kertaa tuoretta korianteria. Sitä ei ole meidän lähimarketissa yleensä ollut tai sitten sitä ei ole muistettu ostaa. Sen verran usein tätä ruokaa nimittäin teemme, että osaamme reseptin suunnilleen ulkoa.

Alemmassa kuvassa myös eilisen kauppareissun keittiöaiheinen heräteostos: Teema-sarjan terrakotan värinen kulho. Se on sopiva pienemmäksi salaatti- ja tarjoilukulhoksi, joka meiltä on vähän niin kuin puuttunut. Piti saada jokin astia tuossa herkullisessa värissä, kun se oli nyt poistumassa ja kaikki osat alessa.

Ratkaisut kenkien säilytykseen

Kuten kaikki blogiani lukevat varmasti jo tietävät, rakastan kenkiä. Se tarkoittaa, että minulla on paljon kenkiä. On saappaita, saapikkaita, kävelykenkiä, sandaaleita, urheilukenkiä, talvikenkiä... Ja ne kaikki pitää säilyttää jossain.

Kodissamme on onneksi sattumoisin aika kivasti säilytystiloja, ja osan niistä olen toki räätälöinyt erityisesti kenkäsäilytystä varten. Tässäpä kuvallinen kertomus siitä, missä kaikki kymmenet kenkäparini asustavat.

1. Eteinen

Meillä on eteisessä liukuovikomero, jonka kenkätilan takaosaan olen virittänyt vanhan puisen kenkätelineen. Se antaa lisätilaa ja -kerroksia useamman kenkäparin säilyttämiseen.

Viikonloppuna siirsin juuri sandaalit ja kesäkengät varastoon ja toin tilalle syyskenkiä. Muutamat kävelykengät jätin vielä lämpimämpien ilmojen varalle.

Kenkätason alapuolelle ei ole rakennettu onneksi sokkelia, vaan lattiatasoon jää sopiva säilytystila lenkki- ja ulkoilukengille. Parketin suojaksi on laitettu mittaan leikattu kuramatto. Takariviin voi myös tunkea vähemmän käytettyjä sesongin kenkiä ja kaikenlaisia siivouslipokkaita.

2. Varasto

Ulkovarastossa meillä on metallinen varastohylly, josta suurin osa on varattu kengille. Hyllyn keskimmäiseen väliin olen pinonnut Ikean kenkäsäilytyslaatikoita, ja niissä majailevat kesäkengät ja sandaalit talvisin.

Naisten matalia kenkiä yhteen laatikkoon saa mahtumaan useammankin parin, sandaaleja ja ballerinoja jopa neljät per laatikko! Se tuli todistettua nytkin, kun sijoitin kesäkengät paikoilleen.

Saappaille minulla on iso muovilaatikko, johon kasaan ne sievästi lomittain. Herkemmät kengät, kuten lapikkaat, laitan erikseen hyllylle. Alahyllyllä ovat vielä hiihtomonot ja sellaiset.

3. Vaatesäilytysjärjestelmä

Juhlakengät säilytän vielä eri paikassa, nimittäin yläkerran vaatekaapissa. Hankimme asunnon valmistumisen yhteydessä makuuhuoneeseen koko seinän mittaisen Elfa-järjestelmän vaatteille ja siihen liukuovet eteen. Järjestelmään varattiin myös muutama hylly juhlakenkiä varten. Osa kengistä on hyllyillä sellaisenaan, muutamat laatikoissaan.