Koe Kaisa Salmen ruusuteos!

Menovinkki Oulussa: Käy kokemassa Kaisa Salmen ruusuteos Pakkahuoneenkadulla.

Kävimme tänään kahvilla ja sunnuntaikävelyllä Oulun keskustassa ja poikkesimme Pakkahuoneenkadulle, jossa parhaillaan rakennetaan Kaisa Salmen ruusuteosta, yhtä uuden Oulun juhlavuoden tapahtumista.

Kukkien seassa pääsee kävelemään kaarevia käytäviä pitkin. Voi, miten kaunista jo nyt, vaikkei kaikkia kukkia vielä ollut edes aseteltu paikoilleen.

Teoksen avajaisia vietetään virallisesti huomenna maanantaina, ja installaatio päättyy 1.9. Tuolloin vietetään Ruusujen juhlaa, jossa installaation kukat jaetaan maksutta kaikille halukkaille.

Toivotaan leppeitä ruususäitä tulevalle viikolle. Tänään ainakin oli ihana, kesäinen päivä.

Nettiäiti

On samanaikaisesti hyvin helppoa ja haastavaa olla nettiäiti.

Nykyään kaiken voi googlata. Mihin tahansa eteen tulevaan ongelmaan löytyy vastaus netin keskustelupalstoilta. Voin tehdä itse alustavan silmätulehdusdiagnoosin ja todeta, ettei tuo vaiva ollutkaan vaarallinen, vaan ihan normaali juttu.

Facebookin mammatutuilta tai -ryhmistä saan parhaat vinkit vauvan varustamiseen, vyöhyketerapeutin valintaan tai mihin ikinä keksin vain kysyä. Ikinä en ole saanut niin paljon kommentteja blogikirjoituksiini tai facebook-statuksiini kuin silloin, kun puhe on lapsista.

Netistä löydän myös valtavan valikoiman lastentarvikkeita. Saan aina tilattua sen mieleisen jostakin - minun ei tarvitse pitäytyä paikallisten lastentarvikeliikkeen valikoimissa. Ja lastentarvikekirpputoreja Facebookissa piisaa!

Ongelmaksi tuleekin totuuksien ja vaihtoehtojen moninaisuus. Uskonko tuota vai tätä totuutta? Noudatanko toista, kolmatta vai neljättä suositusta? Mitä edes haluan ja tarvitsen?

Nettiäitiys (kuten äitiys muutenkin) on valintojen tekemistä. Tarvitaan kriittisyyttä saatuja vastauksia kohtaan ja oman polun hahmottamista. Mikä on meille oikea vastaus ja sopiva vaihtoehto?

Toinen puoli nettiäidin arjesta on rumempi, ja siihen onneksi törmään itse harvemmin.

Mitä ikinä mainitsenkin lapsestani tai kasvatusmetodeistani, jonkun mielestä olen pöpelikössä. Netissä saan helposti ystävällisten neuvojen lisäksi haukut ja varoituksia siitä, kuinka olen pilaamassa lapseni elämän. Lastani tai kotiolojani näkemättä joku voi tuomita minut täysin.

Menisikö kukaan neuvomaan naapuriaan kasvatuskysymyksissä? Netissä se on jokapäiväistä. Neuvoja saa, vaikkei niitä edes kysy.

Erityisesti me blogiäidit olemme vaaran vyöhykkeellä. Olen lukenut tutuista blogeista pitkiä kommenttiketjuja, joissa lukijat ottavat rajustikin kantaa bloggaajaäidin perheen valintoihin.

Nettiäitinä saa olla rauhallinen ja luja, ettei pahoita mieltään tai harhaudu omalta polulta muiden painostuksesta.

Pidän itseäni nettiäitinä, ja sellaisena myös haluan pysyä. Netti on seuranani joka päivä monessa asiassa. Se antaa minulle paljon, mutta myös vaatii minulta paljon, varsinkin kun olen valinnut aktiivisen roolin netin sisällöntuottajana.

Välillä mietin, onko äitiys ollut helpompaa ennen nettiä, ennen informaatiotulvaa ja aikasyöppöä. On ollut vähemmän totuuksia ja tietoa, vähemmän tuomitsijoita. Toisaalta vaihtoehtoja ja vertaistukeakin on ollut tarjolla vähemmän.

Netti taitaa olla monelle kotiäidille tänä päivänä henkireikä, kun päivät täyttyvät pissavaipoista ja kasvissoseista eikä naapuriinkaan aina ehdi kahville.

Vaikka kyllä minä mielelläni tulen sinne naapuriinkin, jos sumpit tarjotaan. :)

Katti kaapin päällä

Sarjassa tärkeitä sisustusesineitä esittelen teille nyt kissan.

Oli vuosi 2002 tai niillä main, ja asuin yksiössä Oulun keskustassa. Opiskelin ja olin juuri alkanut löytää itseni.

Stockmann oli vasta tullut kaupunkiin, ja se oli opiskelijalle kallis kauppa. Silti minusta oli ihana vaeltaa sen käytäviä pitkin ja katsella kauniita asioita, haaveilla vähän.

Sitten silmiini sattui tämä raidallinen keraaminen kissa. Katilla oli mairea ilme, ja se puhutteli minua. Hinta oli opiskelijalle melko tyyris, muttei kuitenkaan mahdoton.

Nukuin yön, ehkä muutamankin. Palasin sitten kauppaan ja käytin osan kuukausibudjetistani virolaiskattiin. Oma mikä oma.

Kissa oli yksi ensimmäisistä sisustusesineistäni, harkittu ja pidetty.

Se on ollut nyt muutaman vuoden kaapissa odottamassa uutta tulemista. Muutama viikko sitten tajusin, että sen aika on taas koittanut. Katti löysi paikkansa työhuoneen eli tulevan pojan huoneen kirjakaapin päältä mummin ja ukin mandoliinin edestä.

Siellä se nyt maireasti hymyillen valmistautuu ottamaan huoneen uuden asukkaan vastaan. Jospa poika antaisi sille aikanaan vaikka nimenkin.

Neljä kuukautta ja risat

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?

Poika on nyt neljä kuukautta ja vajaa pari viikkoa päälle. Pituutta on tullut 15 senttiä syntymän jälkeen, ja paino on tuplaantunut. Meillä on ikioma seitsemän kilon kahvakuula, ja sen kyllä huomaa hauiksissa.

Poika on alusta asti ollut jämäkkä ja fyysinen tapaus, pidellyt päätään tukevasti ja pyrkinyt varhain liikkeelle. Tällä hetkellä mieluisia puuhia ovat seisominen, erilaiset kaatumis- ja heijausleikit, kiljuminen ja ölinä sekä vasta opittu taito...

...nimittäin kääntyminen ja pyöriminen selällään. Tänään poika on löytynyt jo kahdesti sängystä poikittain pääpuolen puu-ukkoja varpaillaan kolistelemasta.

Myös puisen lelukaaren laitojen väliin on hauska pingottaa itsensä poikittain. Ja äidin vatsan yli voi pungertaa vahvoilla pienillä jaloilla potkien ja sitten tulla naamalleen alas. Siitä tulee huuto.

Myös lelut ovat nykyään jo kivoja, esimerkiksi tämä värikäs kylpyankka. Aina parempi, jos leluista lähtee jokin ääni.

Parin viikon päästä meillä alkaa vauvauinti. Toivottavasti pojasta kuoriutuu siellä iloinen vesipeto!

Toinen harrastus on oman alueemme esikkokerho. Siellä käytiin viime viikolla ihmettelemässä isompien lasten touhuja. Poika oli kovasti menossa mukana, vaikkei vielä liikkeelle päässytkään.

Soseita olemme myöskin jo alkaneet maistella, ja joka päivä pojalla on korvat ja tukka soseessa. Erityisesti jääkaappikylmät hedelmäsoseet tuntuvat uppoavan mainiosti. Bataatti on myös suurta herkkua, peruna vain menettelee toistaiseksi.

Pari kertaa imetyshommat ovat pysähtyneet hetkeksi siihen, kun poika on äkännyt äidin syövän hedelmää. "Mitäs tuo on? Minäkin tahdon!"

Ja niin olen nyhtänyt omenasta tai nektariinista kynnenpalan kokoisia palasia ja tarjonnut niitä pikku ahmatille, joka on hetken imeskellyt saalistaan ja sitten vaatinut tiukalla eleellä lisää. Sekös äitiä naurattaa!

Klassikkoeläimet

Lapsi tykkää eläimistä. Ja äiti tykkää klassikoista. Pojan huoneesen on ilmestynyt sellaisia, molempia laatuja.

Jukka-tuotteen keinuhevosen poika sai nimiäislahjaksi Rovaniemen mummilta ja tämän mieheltä. Väriksi valittiin pirteä punainen.

Tutunnäköisen norsusäästöpossun tilasin oman nimiäislahjani kylkiäisenä Finnish Design Shopista. Sillä on mahassaan jo ainakin yksi kolikko.

Pojan huoneen varsinainen sisustaminen nytkähtää eteenpäin sitten, kun poika muuttaa omaan huoneeseensa. Siihen menee vielä ainakin pari kuukautta. Sitten siirretään kirjakaappeja ja sovitellaan mattoja lattiaan, järjestetään tauluhyllyille lapsekkaampia kuvia ja hankitaan ehkä uudet yövalot. Äidin sormia jo vähän syyhyäisi...

Satsaus yöuniin

Sänkykuvien ottaminen kompaktissa, keskikokoisessa makuuhuoneessa on hankalaa. Varsinkin, kun käyttää sitä toista objektiivia. Tässäpä siis varsin hämyinen sänkypostaus, mikä on ehkä paikallaankin, koska pedattuna eivät ole "ne parhaat lakanat". Eivätkä edes ne blogeista tutut H&M:n harmaat pellavalakanat, jotka meiltäkin kyllä löyvät. ;)

Meillä on siis viimein uusi sänky, kauan haaveissa ollut Tempur. Toisin kuin kevään sänkyhaaveiluissa mietiskelin, sänky on kokonaan Tempurin mallistoa, eli emme hankkineetkaan erikseen patjoja ja sängynrunkoa. Syynä tähän oli Iskun hyvä Tempur-tarjous.

Pakettiin sisältyivät Tempur-sängynrungot ja tuplasängyn petari "valitsemallamme tunteella", jaloista piti maksaa erikseen. Meidän valintamme oli lopulta koemakuun jälkeen Original, eli se alkuperäinen jämäkkä Tempur. Cloud oli sittenkin liian pehmeä ja kolmas vaihtoehto, Sensation, muistutti liikaa normipatjaa.

Sänky ei ole pintatuntumalta sellainen kivikova, johon kellistyessäsi voit satuttaa itsesi, vaan nykyään tempureihinkin kuuluu pehmeämpi pintakerros. Meillä se pehmeä pintakerros on käytännössä petauspatja.

Olemme nyt nukkuneet uudessa sängyssä viikon verran, eli kokemuksia on jo vähän kertynyt.

Huomaan itse nukkuvani sikeämmin kuin aiemmin, koska pojan pikku ölinät eivät ole saaneet minua enää hereille - eivätkä aina isommatkaan älähdykset. Miehessä on herättänyt suurta ihmetystä ja hilpeyttäkin se, kun minä vedän sikeitä ja poika pölöttää pinnasängyssä vieressä.

Heti ensimmäisen yön jälkeen tajusin, ettei yläselkäni ollut ollenkaan samalla tavalla jäykkä kuin entisessä sängyssä nukutun (ja imetetyn) yön jäljiltä. Yhtenäkään aamuna en ole enää herännyt selkääni sillä tavalla tuskastellen. Hurraa!

En usko, että pelkkä patjanvaihto saa selkääni kuntoon, mutta on patjalla kyllä iso merkitys unen laatuun ja hyvinvointiin yleensäkin. Juuri nyt ei yhtään kaduta tämä satsaus yöuniin. Lampaita ei nimittäin ole juuri tarvinnut laskea kuluneen viikon aikana, ne ovat pysyneet visusti aitauksessaan.

Blogivuosi 2013

Blogini kolmivuotissynttäreiden kunniaksi muodostuneen "juhlaviikon" päättää viimeinen osa blogin historiakatsauksesta. Vuotta 2013 on vielä jäljellä, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Ensin valmistauduttiin elämänmuutokseen ja sitten onkin eletty tämän uuden mullistuksen keskellä. Se kantaa tieysti nimeä vauva. :)

Poika saapui meille huhtikuussa ruttuisin käsin ja terävin kynsin. Hän oli alusta asti jämäkkä pakkaus. Äitienpäivän aikaan itselläni oli vielä aika hormonihuuruista menoa, mutta nautin silti miehen leipomasta kakusta.

Nimen poika sai kesäkuussa, ja juhannuksena oltiinkin jo ihmettelemässä maailmaa.
Nyt se täytti jo neljä kuukautta, iso poika! Eilenkin koko naama oli luumusoseessa, ja kun sitä piti hieroa silmään, tuli itku. Ehkei sittenkään niin iso...

Vauvan tuloon valmistauduttiin tietysti jo hyvissä ajoin, ja kokosin miehelle syntymäpäivälahjaksi isyyspakkauksen. Tarvikkeet ovat tulleet käyttöön jo lähes kaikki. Ostin etukäteen myös joitakin valikoituja vaatteita, kuten nuo Marimekon bodyt. Pienempi niistä ehti jo mennä pieneksi, isompi sotkettiin luumusoseeseen eilen.

Molempien vanhempien työpaikoilta saatiin ihania vauvalahjoja. Nyt hommailen pojalle tarvikkeita jo melkein tottuneeseen tyyliin, niin kuin nuo Popin alennuslöydöt tulevaan syksyyn/talveen.

Raskaudesta huolimatta ostelin kenkiä suunnilleen entiseen tahtiin. Varmuuden vuoksi kuitenkin otin väljän koon näistäkin kuvan tennareista, jotka ovat olleet ehdottomasti kesän suosikkikengät.

Raskauden jälkeen mielialat huitelivat laidasta toiseen, ja vieläkin on välillä vähän uskomaton olo - eikö tuo poika ollutkaan mikään ohimenevä vaihe? Välillä väsyttääkin, ja sängyt ovat petaamatta, mutta pääosin menee jo ihan mukavasti. Alusta asti melko hyvin nukutut yöt ovat pelastaneet paljon.

Olin siitä onnekas, että raskausaikana tunsin itseni kauniiksi ja hehkuin, niin kuin tuossakin sukulaistytön häissä otetussa kuvassa. Raskauden jälkeen oli vähän aikaa housukriisi, mutta vähitellen myös kaapissa olevat farkut ovat alkaneet mahtua. Ja ehdin kyllä ostaakin kesäksi muutaman housuparin.

Hiusväri muuttui nimiäisten alla takaisin punaiseen, mutta nyt olenkin alkanut kaivata raskausajan vaaleampaa ilmettä! Äidiksi tulo näemmä laukaisi jonkinasteisen identiteettikriisin myös hiusvärin osalta. Ehkä en olekaan enää se entinen punapää.

Raskausajan pesänrakennusvietti vaikutti myös siihen, että tänä vuonna on sisustettu harvinaisen paljon. Makkariin sisustustikkaat, eteiseen lipasto, työ-/pojan huoneeseen tauluhyllyjä, uusia sisustustyynyjä ja kitarakin sai vihdoin telineensä.

Ja reissattukin on. Mökillä mustikoita poimimassa, Äkäslompolon mökillä poroja ja tuntureita katsomassa, Kuopiossa kaupunkilomalla...

Hiihtoladulta otettu kuva kertoo viimeisten raskausviikkojen touhuista: hiihtämällä pystyin vielä liikkumaan sittenkin, kun selkä ei enää kestänyt kävelyä.

Kävimme hiihtolenkillä vielä sinä sunnuntaina, jonka jälkeisenä tiistaiyönä supistukset alkoivat. Hiihtolenkki ei tainnut kuitenkaan avittaa supistusten alkamista vaan maanantaina tehty ostosreissu Zeppeliniin. ;)

Tähän saavat päättyä muistelot tältä erää, seuraavaksi vuorossa jotain ihan muuta.

Lue myös aikaisemmat osat:
Blogivuosi 2010
Blogivuosi 2011
Blogivuosi 2012

Blogivuosi 2012

Nyt ollaan menossa jo kolmannessa vuosikatsauksessa blogini kolmivuotiseen historiaan. Vuosi 2012 täyttyi selvästi jo vakiintuneista postausaiheista: kengistä, sisustusjutuista sekä mökki- ja reissukuvista.

Sisustusrintamalla tapahtui etenkin syksyllä. Perimme miehen mummilta vanhoja suomalaisia astioita, ja verhoilutimme uusiksi toiselta mummilta perityt nojatuolit. Työpiste laitettiin uusiksi tulevaa perheenlisäystä silmällä pitäen, ja olohuone näytti hetken verran tältä, kun mustavalkoinen blogimatto oli lattialla.

Kenkiä tuli taas ostettua suunnilleen yksi pari kuukautta kohti. Tässä suosikit, joista parit ovat olleet ahkerasti työkäytössä. Laskin ennen äitiysvapaalle jäämistä, että työpaikalta löytyi ainakin 10 kenkäparia. Bloggasin myös kenkien säilytysratkaisuista.

Mielessä oli vuoden aikana selvästi ruskeita ajatuksia. Ruskeaa oli uusissa silmälaseissani, ja konjakinruskea inspiroi erityisesti asusteissa, kuten laukuissa ja vöissä.

Mökkireissuja tehtiin taas pitkin vuotta keväthangista ja -tulvista ensimmäisiin kuurapäiviin. Väliin mahtui muun muassa marjastusta ja mattojen pesua.

Kesällä kävimme pienellä kuoroporukalla Sulasolin laulu- ja soittojuhlilla. Kaupunkilomilla oltiin Helsingissä tutustumassa designpääkaupunkiin sekä Berliinissä, josta bloggasin pyöräilypäivästä sekä matkalla syödyistä ruoista.

Vuoteen mahtui myös pari hassua ihmetyksen aihetta. Oulussa yritettiin räjäyttää vanhoja, huonokuntoisina pidettyjä siiloja, mutta homma ei ottanut onnistuakseen. Kaltevia siiloja kävi töllistelemässä varmaan joka kymmenes oululainen, niin kova trafiikki paikalla oli.

Meillä puolestaan jäi taas kerran puutarhakalusteiden vienti varastoon melko myöhäiseksi - yhteen pöydänjalkaan oli nimittäin ehtinyt jäätyä vettä. Melkoinen jääkimpale!

Lue myös aiemmat postaukset blogivuodesta 2010 ja 2011.

Blogivuosi 2011

Blogin kolmivuotissynttärien kunniaksi teen katsauksen kuluneisiin blogivuosiin. Vuosi 2010 oli mukava, mutta 2011 selvästi vielä parempi!

Sisustusrintamalla tuli kotiin hankittua mm. tauluja, aitoja japanilaisia piirroksia miehen reissutuliaisina sekä Polkka Jamin leijonajuliste, joka sopii kuin nakutettu pojan tulevaan huoneeseen. Ostin myös mustavalkoisen oravatarjottimen, joka on käytössä usein päiväkahviaikaan.

Vuoden suurin sisustusteko taisi olla eteisen seinien maalaus heti kesäloman alkajaisiksi. Väriksi valikoitui oliivinvihreä, ja päälle sudittiin vielä helmiäislasyyria. Taputan vieläkin itseäni selkään, kun katselen kätteni jälkiä.

Itselleni ostin muun muassa Maria Westerlundin ihanan villatakin, se on ollut siitä lähtien suosikkini talvisin. Nahkamaiharit ovat myös edelleen käytössä, samoin kuin hankkimani bag in bagit, joissa laukun sisältö säilyy järjestyksessä.

Keväällä siirryin e-kirja-aikaan, kun tilasin itselleni Kindlen. Sen jälkeen en ole juurikaan lukenut perinteisiä kirjoja, niiden käyttöliittymä tuntuu auttamattoman vanhanaikaiselta. Nyt olen miettinyt Kindlen vaihtamista uudempaan versioon, mutta se saa vielä odottaa itseään...

IPadin hankintaa en ole myöskään katunut hetkeäkään, nytkin teen tätä postausta padillani. Aivan ehdoton kapine, joka kulkee mukanani opinnoissa, matkoilla ja kotona.

Mökkeiltyä tuli pitkin vuotta. Pääsiäisenä olimme Äkäslompolossa hiihtämässä ja laskettelemassa. Lumien sulamisen jälkeen talkoilimme vanhempieni mökillä ja saimme vanhan Fordsoninkin käyntiin. Kesällä pystytettiin äidille kasvihuone.

Elokuussa oli vuorossa jälleen Äkäslompolo, jossa juhlittiin "montasattaavuotissynttäreitä" koko suvun voimin. Mies näpsäisi iltasella hienoja kuvia usvasta järven yllä.

Reissatakin ehdittiin. Olin keväällä kuoromatkalla Ruotsissa pohjoismaisilla opiskelijakuorofestivaaleilla, se oli sangen hilpeä reissu! Kulkue lauloi halki kaupungin.

Kesällä kierrettiin miehen kanssa Suomea autoillen. Kävimme katsomassa mm. Imatrankosken kuohuja, Porin karhua ja luonnontieteellisiä ihmeitä pääkaupungissa.

Syksyllä käytiin anoppilassa Rovaniemellä ja tutustuttiin paikalliseen kulttuuritarjontaan vierailemalla kulttuurikeskus Korundissa. Haluaisin päästä joskus laulamaan Korundin saliin!

Mitäs muuta vuoteen mahtuikaan?

Kesäinen sukupiknik Ainolanpuistossa, kuollut rotta pihatiellä (joka vuosi on bongattu rotta täällä meidän pihapiirissä) ja tapetti-ihastus asuntomessuilla.

Joulun alla ihailin komeaa amaryllistäni. Joulua vietettiin haikeissa tunnelmissa pohjoisessa miehen mummolassa mummon hautajaisten jatkeena koko suvun voimin. Pakastinta tyhjennettäessä löydettiin mustikoita vuodelta 1986. Joulu oli muutenkin varsin retrohenkinen 50-luvun talossa perinteisine koristeineen ja herkkuineen.

Tapahtumarikas ja mieleenpainuva vuosi oli tuo 2011. Ei voi muuta sanoa.

Juhlat!

Blogini täyttää tänään kolme vuotta! Kokeilumielessä aloitettu harrastus on kantanut yllättävän pitkälle, ja voinpa väittää myös kehittyneeni bloggaajana näiden vuosien aikana.

Blogia perustaessani olin ajatellut kirjoittaa ainakin sisustuksesta, muodista ja muutenkin elämästäni. Näin kolmen vuoden jälkeen ajatus on edelleen sama, mutta muotipuoli on jäänyt vähemmälle (koska en esiinny blogissa kasvoillani enkä siksi ole lähtenyt päivän asu -hommaan ollenkaan) ja sisustus, ruoka ja reissut ehkä korostuneet. Viimeisimpänä mukaan on tietysti tullut äitiys ja oma perhe-elämä, siitä riittäisi blogattavaa vaikka millä mitoin!

Juhlan kunniaksi päätin tehdä lyhyen katsauksen kuluneisiin blogivuosiin. Koska muisteltavaa on paljon, jaan katsauksen useampaan osaan.

Ensimmäisenä vuorossa vuosi 2010:

Täytin loppukesästä 2010 pyöreitä, ja sain anopilta syntymäpäivälahjaksi mustan Keisarinna-kynttilänjalan. Siinä on poltettu talvisin jos jonkinlaisia kynttilöitä. Kauneimpia ovat ehkä Balmuirin pallokynttilät, ja myös Stockmannin oman merkin valkoinen pallokynttilä palaa kauniisti.

Tykkäsin kovasti lueskella sisustuslehtiä, jopa siinä määrin, että parhaimmillaan posti kantoi kotiin kolme eri lehteä. Nykyäänkin tilaan Avotakkaa ja Divaania, mutta tekee tiukkaa ehtiä lukea lehdet ennen seuraavien tuloa.

Elämääni kuului työn ja harrastusten lisäksi myös opiskelu. Syksyllä 2010 minulla oli alkamassa toisen yliopistotutkintoni toinen opiskeluvuosi, melko tiukka tahdiltaan. Sittemmin opinnot ovat hidastuneet, joskin ensi vuodelle on kunnianhimoisia suunnitelmia opiskelurintamalla.

Säiden viiletessä keitimme usein herkullista sipulikeittoa, ja ostin talveksi lyhyen duffelityylisen takin. Sekin on ollut lempitakkejani viime vuosina, takki mahtui jopa syksyllä päälle pienen raskausvatsankin kanssa.

Elokuussa 2010 löysin meille kauan etsityt tuolit keittiöön, ihanat vanhat pinnatuolit. Korjasin viljelylaatikon ensimmäistä satoa ja kuivasin yrttejä kasvikuivurilla.

Vanhat Aku Ankka -lehteni muuttivat meille edesmenneen pappani talosta, jonka kohtalo oli vielä elokuussa epäselvä. Pappa oli kuollut alkukesästä 95-vuotiaana.

Laitoin myös ison satsin vaatteita kirpputorille ja ostin konjakinruskeat nahkasaapikkaat, joita olen käyttänyt hurjan paljon.

Vanhempani lunastivat lopulta pappani talon, ja siitä tuli myös meille "kesämökki". Loppuvuodesta raivattiin vähän puita tontilta. Ensilumi satoi juuri maahan.

Olin pyhämiestenpäivän aikoihin kuoroleirillä Pyhäjärvellä, ja seurakunnan leirikeskuksen lähimetsästä löytyi tuollainen hieno satupolku.

Joulunajan vietimme Rovaniemellä, joka on minun ja mieheni lapsuusajan kotikaupunki. Aurinko paistoi siellä vain hetkisen verran, ja kävimme ihailemassa sitä Ounasvaaran laelta.

Tällaista oli siis syksyllä 2010, seuraavaksi vuorossa vuosi 2011.

Skitan koti

Meillä on pari vuotta pyörinyt nurkissa isäni aikoinaan hankkima kitara, ihan sellainen perus-Landola. Sain eräs kesäloma inspiraation harjoitella kitaransoittoa ja hain turhan panttina vanhempieni luona lojuneen kitaran meille, hankin siihen uudet kielet ja opettelin taas muutaman soinnun.

Siihen se harrastus sitten jämähtikin, mutta kitara jäi meille. Viimeisin säilytyspaikka on ollut pianon ja olohuoneen seinän väliin jäävä rako.

Kitara on minusta kuitenkin kaunis esine, joten se ansaitsi päästä kodissa paremmin esille. Sain viimein hankittua sille lattiatelineen, ja nyt se kököttää kivasti tuossa pianon ja tv-tason välissä.

Tämäkin kotipaikka taitaa olla kitaralle vain väliaikainen, sillä siinä vaiheessa kun poika oppii ryömimään, soitin on taas vaaravyöhykkeellä. Pitää varmaan harkita skitan nostoa korkeamman kaapin päälle yläkertaan tai seinätelineen hankkimista. :)

Modernisti kodissa -blogissa vinkattiin hauskasta nettiohjelmasta, jolla voi luoda mistä tahansa valokuvasta tällaisen hauskan väripaletin. Ohjelman nimi on Chip it!, ja sitä piti tietysti heti testata muutamalla kotikuvalla.

Noilla väreillä on jännittävät nimet, jotka kylläkin viittaavat ohjelman toteuttaneen firman maalisävyihin... No, hauskaa hupia silti.

Lämpöistä sunnuntai-iltaa! Huomenna alkaakin taas arki.

Mitä tuli tehtyä?

Tuossa nelisen viikkoa sitten, miehen kesäloman alkajaisiksi, listasin koko joukon tekemättömiä hommia. Nyt kesäloma alkaa olla ohi, eli mitä tulikaan tehtyä?

Näitä olisi pitänyt tai voinut tehdä loman aikana:
- siivota ulkovarasto ja rakentaa sinne uusia hyllyjä,
No joo, ostettiin jo hyllynkannattimet valmiiksi, mutta sitten helteet palasivat ja päätimme käyttää vapaat päivät Nallikarissa samoiluun ja aurinkoisesta kaupungista nauttimiseen. Ja jäätelönsyöntiin. Syksyllä uusi yritys.

- käsitellä työhuoneen vanha senkki,
- maalata tai käsitellä keittiön tuolit,
- paikata uudelleen pinnasängyn kolhut kiiltävällä maalilla (maali ei ollutkaan matta, niin kuin kaupassa arvelin), niin ja sitä ennen tietysti ostaa se maali,
Eipä tullut edes mieleen aloitella näitä projekteja loman aikana. Ehkä ensi kesänä?

- hoitaa terassikukat (lue: kipata kuolleet roskiin, muistaa kastella vielä elävät),
Roskikselle on tehty useampikin reissu. Se tarkoittaa, että kasteltu on vähemmän. Kuistin puolella katselin juuri ruusubegoniaa, jonka saisi kuskata lähipäivinä roskikseen...

- myydä vanha työpöytä nettikirpparilla (ja kohta mahdollisesti myös meidän sänky),
Tästä on kyllä puhuttu, mutta mitään asian eteen ei ole tehty. Eipä ole kyllä uusi sänkykään vielä tullut tai varastoa siivottu, ne aiheuttaisivat paineita tämän hoitamiselle.

- virityttää piano (suunnitteilla jo vuodesta 2008? 2006?),
Ehkä vuonna 2014?

- asennuttaa pistorasia sisävarastoon rikkaimuria ja porakoneen latausta varten,
Luulen, että tämä tulee ajankohtaiseksi ihan pian. Poika aloitti juuri kiinteät, joten kohta on keittiössä tarvetta rikkaimurille.

- nostaa pihalaatat ylös ja asentaa ne uudelleen paremmin,
Taitaa mennä ensi kesään tämäkin.

- kyllästää keittiön työtasot ja pöytä,
Tämä oli tarkoitus tehdä ennen edellistä reissuunlähtöä, mutta jotenkin se sitten unohtui. Eikä sille olisi kyllä ollut aikaakaan, sen verran oli haipakkaa lähtövalmistelujen kanssa...

- poimia ja pakastaa reilusti marjoja talvea varten,
Check. Tätä on tehty. Tai oikeastaan vanhempani ovat tehneet meidän puolesta. Mökkimailla oli ennätyksellinen hillavuosi, ikinä ei ole ollut niin paljon hillaa meidän pakasteessa. Mustikoitakin tuli kiitettävästi mökkitontilta, ja alkuviikosta poimittiin myös vadelmia. Herukat enää, ja sitten pakastin onkin ääriä myöten täynnä.

- istuttaa traakkipuun alut ruukkuihin.
Odotan, että jompi kumpi pojan mummeista tulee ja tekee ihmeitä traakkipuille. Ei siitä muuten mitään tule.

***

Tää on niin tätä.

Meillä oli kuitenkin oikein kiva kesäloma: käytiin mökillä ja Kuopiossa kaupunkilomalla, hemmoteltiin itseämme ja kestittiin lukuisia vieraita. Sanoisin jopa, että meillä oli aktiivinen loma.

Ja kun sentään jotain saatiin aikaan, hehkutetaan nyt vielä kerran sitä marjapuolta: