Pakko saada

Aina joskus on vain sellaisia juttuja, jotka jäävät mieleen kummittelemaan kuukausiksi. Ajatus ei lähde kulumallakaan.

Tässä kaksi sellaista pakko saada -asiaa:

Lasten Papu x Costo -lakki on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden. Päätin jo syksyllä, että hankin sen pojalle tulevaksi kevääksi ja kesäksi.

Koska Papua myyvällä Weecosilla oli vähän aikaa sitten yllätysale Papun tuotteista, lakki lähti tilaukseen jo nyt ja tuli viime viikolla keltaisella ja harmaalla tupsulla varustettuna. Se oli pojan päässä huippusöpö, vaikka vielä vähän reilu onkin. Tilasin samalla myös Papun Talviunilla-paidan, ja sekin on tosi kiva.

Tämä Miunin mekko puolestaan oli rakkautta heti ensi silmäyksellä. Nuo raidat, värit ja malli ovat aivan kuin minulle tehdyt! Yritin kovasti karkoittaa mekon mielestäni, ja melkein jo onnistuinkin, kun malli ehti loppua syksyn aikana verkkokaupasta, jossa käyn säännöllisesti huokailemassa.

Nyt mekkoja tuli kuitenkin lisää, ja pitkän jahkailun jälkeen laitoin sen tilaukseen. Viime aikoina oma vaatekaappini on jäänyt sen verran vähälle huomiolle, että tällainen hairahdus sallittakoon. Toivottavasti mekko on päällä yhtä kiva kuin miltä se kuvissa näyttää.

Sekä lakki että mekko ovat molemmat kotimaista suunnittelua, jota mielelläni suosisin. Olen yleensäkin miettinyt, pitäisikö alkaa ostaa yksinkertaisesti vähemmän mutta laadukkaampaa vaatetta ja mieluiten tietysti kotimaista. Se vaatisi aika isoakin kulutustottumusten muutosta, sillä olen aika kova tekemään heräteostoksia. Pahimmassa tapauksessa ostaisin vain enemmän ja kalliimmalla.

Tällä hetkellä heräteostoksiin on onneksi aika vähän tilaisuuksia, sillä olen siirtynyt vanhempainvapaalta osittaiselle hoito- ja opintovapaalle. Se tarkoittaa sitä, että lapsenhoidon ohessa kuljen kevään yliopistolla luennoilla ja seminaareissa.

Kun tähän yhtälöön lisää vielä omat ja vauvaharrastukset, ei aikaa turhiin ostoskierroksiin liiemmälti jää. Tämä selittää myös omalta osaltaan viimeaikaista bloggaustahdin hiipumista, josta en aio potea huonoa omaatuntoa. Kyllä tämä blogi täällä vähän aikas pärjää yksinkin, eikös juu?

Mukavaa tammikuun loppua!

Kuvat lainattu: Papustories.com ja Miun.fi

Kevätpoppia

Varoitus: Tässä tulee lastenvaatepostaus!

Torstai-illan ratoksi kävin bongailemassa Polarn O. Pyretin uutuuksia ja valitsin sieltä muutamia väriläiskiä tänne blogiin.

Pojan vaatekoko on tällä hetkellä 80, joten kohta siirrytään monessa merkissä isompien lasten kategoriaan. Harmittavasti vain ne vaatteet ovat usein paljon enemmän sukupuolikoodatumpia kuin nuo vauvojen mallistot. Värit ovat poikien puolella monesti ankeita ja tyttöjen puolella taas sorrutaan ylisöpöilyyn ja glitteriin.

Onneksi sentään Poplta saa reippaita värejä, jotka sopivat niin tytöille kuin pojille.

Mitä poika oikeasti tarvitsee?

Pian lisää isompia pyjamia ja muita perusvaatteita. Keväämmällä ehkä kuoritakin, jos vanha ei enää mahdu, jonkun pehmeän keväthaalarin vaunuihin ja ehkä vielä jotain muuta kaupunkikäyttöön. Tuulenpitävän kevätlakin ja -hanskat.

Kengät. Ne ensimmäiset.

Hui apua! Ei ihan vielä ole sentään kevät, eihän?

Vauvavuoden viimeinen neljännes on lähtenyt käyntiin ja äitiä jo vähän hirvittää. Miten se kasvaakin noin vauhdilla? Tänään se jo melkein seisoi ilman tukea ja kiipeää jo portaitakin...

Kurottelija

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Ihmettelenpä tässä vain, miten tuo pikkukaveri yltää jo niin korkealle. Viime päivinä poika on roikkunut sormillaan keittiön pöydän laidasta ja syöttötuolin tarjottimesta sekä tavoitellut tasojen takalaidalle vähitellen hivutettuja lamppuja, kukkia ja kynttilänjalkoja.

Lievästi myrkylliseksi tajuttu viirivehka siirrettiin jo olohuoneesta turvallisempaan paikkaan. Huomenna siivotaan pois joulu ja sen myötä luultavasti muitakin koristeita. Olohuoneesta tulee askeettisempi kuin aikoihin.

Paitsi että tyhjän tilan voi tietysti täyttää pojan leluilla. Muutama uusi kapistus joulupaketista taisi tullakin. Seuraavaksi hakusessa taitaa olla isompi lelulaatikko.