Poika on tänään kahden viikon ikäinen ja huomaan, että aika on mennyt nopeasti. Toisaalta synnytyksestä tuntuu olevan niin kovin kauan...
Ensimmäisen lapsen kanssa vähän kaikki tuntuu olevan opettelua, mutta ei tämä arki onneksi mitään rakettitiedettä ole. Meitä on ilmeisesti lykästänyt, kun poika itkee lähinnä vain nälkäänsä. Luulisin, että meillä on ns. helppo lapsi.
Sen verran on jo pyöritty ulkomaailmassakin, että käväisin viime viikolla kaupungilla hankkimassa pojalle tällaisen vauvakirjan. Se jää sitten mukavaksi muistoksi itselle ja pojalle - ainakin miehen vauvakirjaa on selattu aina silloin tällöin hymyillen.
Valikoimaa oli aika paljon ällöromanttisista perinteisiin vauva- ja lapsuusajan kirjoihin, mutta tämä Vekarakas-kirja erottui selkeästi muista ilmeeltään ja värimaailmaltaan. Art Housen kustantaman kirjan ovat kirjoittaneet Nana Sironen ja Urpu Strellman, ja kuvituksen on tehnyt Satu Kontinen.
Kirja on myös siinä mielessä kiva, ettei se tukeudu liikaa vauva-ajan valokuviin, niitä kun teetetään nykyään niin vähän paperikuviksi. Jotkut sivut käsketään liimaaman reunoista yhteen, jolloin niiden väliin muodostuvaan taskuun voi sujauttaa vaikkapa vauvan onnittelukortteja. Hyvä idea!
Täällä vauva-arki oman vekarakkaamme kanssa jatkuu, jospa se blogikin menisi jotenkin tässä sivussa. Mukavaa vapun odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti