Mitä meille kuuluu?

Heipä hei, pitkästä aikaa! Minulla pitelee tällä hetkellä vähän kiirettä, ja siksi blogi on jäänyt vaihteeksi takavasemmalle. Opiskelut työllistävät siinä määrin, että liikenevä vapaa-aika menee niiden parissa. Muutenkin blogilla taitaa olla menossa jonkinlainen etsikkoaika: inspiraatio on vähän hukassa ja uudet näkökulmat hakusessa.

Mutta mitä muuta meille kuuluu?

Arkea ennen kaikkea. Tämä pikku pojanrötkäle on jo 11 kuukautta, eikä siis enää mikään ihan pieni vauva. Poika oppi kävelemään ilman tukea muutama viikko sitten, ja nyt mennään vauhdilla ja tyhjennetään laatikoista ne kaikkein mielenkiintoisimmat tavarat.

Arkea rytmittävät isän työt, äidin opiskelut ja kaikkien perheenjäsenten harrastukset. Kuoro, sähly, vauvauinti, muskari, kerho... Siihen kun vielä lisää arjen askareet, satunnaiset sukuloinnit, reissut ja sairastelut, niin ei ehdi juuri muuta ajatellakaan.

Kävimme hiihtolomalla mökillä Äkäslompolossa, ja poika viihtyi siellä mainiosti, kun seuraa ja viihdykettä oli niin paljon. Me aikuiset pääsimme kyllä hiihtämään, mutta laskettelu jäi vielä välistä tunturissa olleiden sitkeiden sumukelien vuoksi. Toivo elää vielä: josko sitä pääsiäisenä vielä pääsisi rinteeseen...? Viime talvi kun meni kokonaan ilman laskettelua raskauden vuoksi.

Ensi viikolla olisi luvassa myös miniloma Helsingissä ja Turun seudulla. Odotan sitä innolla ja jännityksellä! Miten sujuvat yöt hotellissa pojan kanssa? Miten lentomatka Helsinkiin? Entä junamatka Turkuun?

Oulussa ehti olla jo melkein kevät, mutta tänään tuprutteli täälläkin vaihteeksi lunta, ja pakkasta on lupailtu ensi viikoksi. Ihme talvi! Jospa huomenna kuitenkin pääsisi ulkoilemaan koko perheen voimin. Ohjelmassa on lisäksi ainakin opiskeluhommia ja pitsan pyöritystä.

Mukavaa kevään odotusta!

Pojan pipo/Fredriksson, aurinkolasit/Babiators, välikausihaalari/Polarn o Pyret.

Pakko saada

Aina joskus on vain sellaisia juttuja, jotka jäävät mieleen kummittelemaan kuukausiksi. Ajatus ei lähde kulumallakaan.

Tässä kaksi sellaista pakko saada -asiaa:

Lasten Papu x Costo -lakki on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden. Päätin jo syksyllä, että hankin sen pojalle tulevaksi kevääksi ja kesäksi.

Koska Papua myyvällä Weecosilla oli vähän aikaa sitten yllätysale Papun tuotteista, lakki lähti tilaukseen jo nyt ja tuli viime viikolla keltaisella ja harmaalla tupsulla varustettuna. Se oli pojan päässä huippusöpö, vaikka vielä vähän reilu onkin. Tilasin samalla myös Papun Talviunilla-paidan, ja sekin on tosi kiva.

Tämä Miunin mekko puolestaan oli rakkautta heti ensi silmäyksellä. Nuo raidat, värit ja malli ovat aivan kuin minulle tehdyt! Yritin kovasti karkoittaa mekon mielestäni, ja melkein jo onnistuinkin, kun malli ehti loppua syksyn aikana verkkokaupasta, jossa käyn säännöllisesti huokailemassa.

Nyt mekkoja tuli kuitenkin lisää, ja pitkän jahkailun jälkeen laitoin sen tilaukseen. Viime aikoina oma vaatekaappini on jäänyt sen verran vähälle huomiolle, että tällainen hairahdus sallittakoon. Toivottavasti mekko on päällä yhtä kiva kuin miltä se kuvissa näyttää.

Sekä lakki että mekko ovat molemmat kotimaista suunnittelua, jota mielelläni suosisin. Olen yleensäkin miettinyt, pitäisikö alkaa ostaa yksinkertaisesti vähemmän mutta laadukkaampaa vaatetta ja mieluiten tietysti kotimaista. Se vaatisi aika isoakin kulutustottumusten muutosta, sillä olen aika kova tekemään heräteostoksia. Pahimmassa tapauksessa ostaisin vain enemmän ja kalliimmalla.

Tällä hetkellä heräteostoksiin on onneksi aika vähän tilaisuuksia, sillä olen siirtynyt vanhempainvapaalta osittaiselle hoito- ja opintovapaalle. Se tarkoittaa sitä, että lapsenhoidon ohessa kuljen kevään yliopistolla luennoilla ja seminaareissa.

Kun tähän yhtälöön lisää vielä omat ja vauvaharrastukset, ei aikaa turhiin ostoskierroksiin liiemmälti jää. Tämä selittää myös omalta osaltaan viimeaikaista bloggaustahdin hiipumista, josta en aio potea huonoa omaatuntoa. Kyllä tämä blogi täällä vähän aikas pärjää yksinkin, eikös juu?

Mukavaa tammikuun loppua!

Kuvat lainattu: Papustories.com ja Miun.fi

Niin kuin lomalla?

Sain tänään viestin, että proseminaarityöni on hyväksytty, eli opinnot ovat tältä keväältä ohi!

Kuva Makio Kusahara, sxc.hu

Ei iltaluentoja, ei viikonloppuja esseiden parissa! Tämähän on melkein kuin lomalla olisi!

Opiskelukuulumisia

Luennot alkoivat taas viime viikolla, eli syksyhässäkkä on nyt virallisesti alkanut. Minähän kuulun niihin, jotka opiskelevat työn ohella ja joilla ei näin ollen ole vapaa-ajan ongelmia.

Opiskelen Oulun yliopistossa kasvatuspsykologiaa ja sivuaineena johtamista. Noin puolitoista vuotta sitten sain jonkun hulluuskohtauksen, jonka seurauksena hain opiskelemaan toista maisterintutkintoa. Ennestään minulla on filosofian maisterin paperit humanistiselta alalta.

Aiempi tutkinto takaa minulle hiukan helpomman väylän maisteriksi: siirryn pääaineen aineopintojen jälkeen suoraan maisterivaiheeseen. Muutaman vuoden työssäolon jälkeen opiskelu on myös mielekkäämpää, kun kaiken voi peilata työelämän kokemuksiin. Opiskeluala liippaa työpaikkani kuvioita aika likeltä ja opiskeluista on varmasti hyötyä työtä ajatellen.

Tänä syksynä luvassa on mm. kasvatustieteiden tutkimuskurssi, lisää kehityspsykologiaa ja kulttuurienvälistä bisnesviestintää. Hyvin erilaisia kursseja siis!

Välillä säntään siis töistä tai ennen töihin menoa luennolle yliopistolle, ja monet illat ja viikonloput teen kotona opiskeluhommia: referaatteja, kotitehtäviä, esseitä ja proseminaaritutkimusta. Missä niitä opiskeluhommia kotona tehdäänkään?

No sohvalla tietysti!

Tärkein opiskelua helpottava työvälineeni on tällä hetkellä uusi, synttärilahjaksi mieheltä saatu miniläppäri. Valintaperusteena oli pienen koon ja hyvän akun keston lisäksi tietysti valkoinen väri! Ja läppärilaukuksi halusin makeimman suojan, mitä kaupasta löytyi.

Eivätkö olekin aika mahtavat työvälineet! Melkein tämän vuoksi kannattaa opiskella. :)