Viisi ja puoli kuukautta. Tai oikeastaan kohta jo puoli vuotta. Äkkiä se aika kuluu!
Meillä asuu poika, joka harjoittelee konttausasentoa, menee lankkuun ja karhukävelyasentoon sekä kiertyy ja lentää lattialla. Hän hilautuu ja kierii olohuoneen toiseen laitaan, kun äiti syö aamupalaa. Tai avaa eteisen kaapin liukuovet ja pyöräyttää jalkansa äidin lenkkareiden väliin.
Maidon lisäksi maistuvat soseet luumusta broileririsottoon ja kukkakaaliin. Maissinaksun poika osaa jo viedä suuhun asti ja, jos naksu on kovin mutkainen, naksauttaa sen katkipoikki. Lusikkaan poika tarttuu, tutkii lusikan sisältöä ja sivelee puuroa pöytään. (Playtray on jo tilattu...)
Myös varpaat menevät suuhun. Ja lelut. Ja kaikki. Ensimmäistä hammasta on odoteltu jo tovi.
Ja kuten kuvasta näkyy, sukat eivät kauan pysy jalassa. Polvisukat ovat äidin ovela suunnitelma. Niitä vastaan käydään pitkällistä taistelua.
Onpas teillä liikkuvainen ja taitava poika! Meidän 6kk-tyttö ei liiku vielä mihinkään, osaa sentään mahalleen kääntyä. Ei hää kyllä kerkeä harjoittelemaankaan kun pitää seurata veljen touhuja :)
VastaaPoista-henna.p
Niinhän nuo lapset tuntuvat kehittyvän kovin yksilöllisesti! Meidän poika on kyllä hämmästyttänyt liikunnallisuudellaan kaikkia, jopa neuvolan tätejä. :) Se olisi tietysti hyvä, jos liikkumine kehittyisi samaa tahtia järjenkäytön kanssa. Eilenkin poika oli ihan tyyväisenä hilaamassa itseään pää edellä alas sängyn laidalta. Onneksi olin siinä pitelemässä kiinni...
PoistaHeippa.
VastaaPoistaVauhdikas veikko teillä kyllä on.
Hampaiden tulo on ollut meidän lapsilla tosi eri ikäisinä. Ekan hampaan tuloajan keskiarvo on 6kk. Esikoiselle 8kk, toiselle 4kk ja kuopukselle 6kk iässä.
Liikkumaankin he ovat lähteneet tosi eri aikaan. On ollut napansa ympäri pyörinyt tyttö, vatsalta-selälleen jne. pyörivä poika ja heti ryömimisen aloittanut kuopus. Ihan hauska oli seurata lasten kehitystä.
Pinsettiotekin tuli eri ikäisinä. Minusta yksi kaikkein ihanimmista oli hetki, kun lapsi löysi varpaansa.
Nauti poikasi kehityksestä ja laita jotain ylöskin. Minua harmittaa, kun ihan kaikkea ei tullut laitetuksi vauvakirjaan. Jo nyt ne ovat unohtuneet.
Lapsekassta syksyä,
t. satu
Me ollaan ahkerasti koitettu täyttää vauvakirjaa, jotta näitä juttuja muistaisi sitten myöhemminkin. Niinhän se taitaa olla, että ekan kanssa vielä ehtii ja muistaa kirjata asioita ylös, seuraavien kanssa ei niinkään.
Poista