Elämänpuu

Saimme miehen mummolasta perintönä vanhan Aarikan Elämänpuu-kynttelikön. Se odotteli aikansa tuolla varaston hyllyllä, kunnes viikko sitten joulukoristeita laitellessa otettiin myös kynttelikkö esille. Ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan. Jos joskus, niin jouluna tämän kuuluu olla olohuoneessa.

Kynttelikön puuosat olivat päässeet vuosikymmenten saatossa vähän kuivahtamaan, joten tein niille pikaisen ehostuksen unikkoöljyllä, jota meillä on käytetty työtasojenkin öljyämiseen. En tiedä, oliko tämä täysin kerettiläinen huoltotoimenpide, mutta ainakin kynttelikkö sai syvemmän värin ja samettisen pinnan. Vielä pitäisi liimata pari irronnutta oksaa paikoilleen.

Kynttelikössä on paikka yhdeksälle kynttilälle, ja parhaiten siihen sopivat jalalliset pallokynttilät. Kynttelikön mukana tulivat vanhat kynttilät, ja poltimmekin niitä kokeeksi hetken. Levisivät jonkin verran lasikuppeihinsa, eikä värikään kyllä ollut mieleinen...

Olen yrittänyt katsella netistä kohtuuhintaisia jalallisia pallokynttilöitä. Balmuir ja Puttipaja valmistavat kyllä sellaisia, mutta niiden hinta on aika suolainen, ainakin jos pitää ostaa kerralla yhdeksän kynttilää!

Jostakin blogista vinkattiin ainakin Etelä-Suomen Sokoksissa ja Stockmannilla myytävistä valkoisista pallokynttilöistä, ja niitä ajattelin nyt yrittää tähystellä Oulunkin suunnalta. Yhdessä nettikaupassa niitä oli, mutta toimituskulut olivat aika mellevät. Jos ei muualta löydy, niin sieltä sitten.

Onko teillä lukijoilla näköhavaintoja kohtuuhintaisista jalallisista pallokynttilöistä? Olisi kiva juhlistaa jouluaattoiltaa sytyttämällä kynttilät Elämänpuuhun.

Kuopiosta kukkuu

Terveiset sateisesta ja tuulisesta Kuopiosta! Tulimme tänne pariksi päiväksi "kaupunkilomalle". Kesäsäät ovat nyt vähän hakusessa, mutta ei se mitään tee, vauvan ehdoillahan tässä muutenkin mennään.

Eilen kävimme kyläilemässä Kuopioon muuttaneen vanhan kuorokaverini luona. Heidän perheensä esikoistyttö on kahdeksan kuukautta, ja olemmekin viestitelleet ahkerasti vauva-aiheista viime aikoina. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten!

Tänään lähdimme hotelliaamiaisen ja aamupäiväimetyksen jälkeen katsastamaan kaupunkia muutamaksi tunniksi. Sateen sattuessa etsiydyimme sisätiloihin, mutta poika tuntui fleecehaalarissaan viihtyvän parhaiten viileässä ulkoilmassa ja nukkuikin sikeästi päiväunia meidän kärrytellessä Kuopion satamassa, torilla ja kauppahallissa.

Kahvilla kävimme tunnelmallisessa Kahvila Kanelissa ihan torin kulmilla, ja olipa siellä kyllä hyvää lattea ja päärynäsuklaakakkua.

Nyt olemme hotellissa väli-imetyksellä (ja näemmä perheen miesten toisilla päiväunilla), kohta pitäisi lähteä taas kaupunkiin ja syömään. Illalla varmaan katsotaan hotellihuoneessa televisiota ja satamaan saapuvia laivoja. Scandicin huoneesta on mukavat näkymät Kallavedelle.

Tässä vauvan kanssa matkailussa on se hyvä puoli, etteivät odotukset ole kovin korkealla ja päiväohjelma turhan tiukka, vaan jo pelkkä valmiiksi pedattu sänky ja eteen kannettu ravintolaruoka saa hyvälle tuulelle.

Totesimme miehen kanssa, että Kuopio on jotenkin sympaattisella tavalla elähtänyt kaupunki. Tällä tarkoitan sitä, että Kuopiossa monet talot ovat vanhoja ja kulahtaneitakin, mutta hyvällä tavalla. Historiallisista rakennuksista on pidetty hyvää huolta, ja vähän uudemmatkin "retrotalot" ovat aika hilpeitä ja jännittäviä. Kuopiossa näkyvät selkeästi historian eri kerrokset.

Tykkäämme molemmat noista punatiilisistä vanhoista tehdasrakennuksista. Minä innostuin noista retroista seinäkirjasimista.

Myös pysäköintijutuissa näkyi sitä ajan kerroksellisuutta:

Toimii vain uusilla kolikoilla. Ei siis vanhoilla... markoilla?

Minäpä kaivan tuon asetuksen takataskusta ja tarkistan. Joo.

Huomenna olisi tarkoitus pyörähtää vielä Kuopion Ikeassa ja sen naapurissa olevassa uudessa kauppakeskuksessa. Siellä on kuulemma huippuhyvä perhehuone, jos väsymys yllättää pojan kesken shoppailun. Sitten suunnataan nokka pohjoista kohti ja jatketaan lomailua kotoillen.

Parempia lomasäitä ja iloista naisten viikkoa kaikille!

Nuku, nuku nurmilintu

Poika on pian seitsemän viikkoa vanha ja kasvaa hurjaa vauhtia. Kiloja on viisi, ja ympäristö alkaa vähitellen kiinnostaa. Jaloissa on voimaa potkia ja punnertaa.

Esimmäiset yöt poika nukkui kotona äitiyspakkauslaatikossa, mutta melko pian siirryimme kaikki yhteen perhepetiin yöimetysten helpottamiseksi. Sillä systeemillä mennään edelleen ainakin toistaiseksi.

Pinnasänky koottiin jo ennen pojan syntymää ja siirrettiin meidän makuuhuoneeseen, ja äitiyspakkauslaatikko on ollut sen sisällä päiväunisänkynä. Nyt kuitenkin laatikko alkoi käydä pieneksi, kun poika jo osaa pungertaa itseään jaloillaan sen seiniä pitkin.

Siksipä laitoin tänään pinnasängyn valmiiksi: kiinnitin reunasuojan, laitoin lakanat ja sijoittelin lelut paikoilleen. Päiväpeittona toimii Ellokselta hankittu mustavalkoinen puuvillainen torkkupeitto.

Oman lapsuusaikani lelut löysivät paikkansa: sattumalta viime viikolla laatikosta löytyneet puu-ukkelit (olisivatko Aarikkaa?) toista päätyä ja punainen lintu niiden kaverina.

Jalkopäässä seuraa pitävät karvakaverit kirahvi ja lammas, jota mies kutsuu Albiino-Apinaksi, monessa mukana ollut tähtityyny sekä oman vauva-aikani oranssi norsu, edelleen toimiva vedettävä soittolelu. Viimeksi mainittu löytyi siitä samaisesta laatikosta mistä puu-ukkelitkin.

Hauskaa, että niin monta vanhaa lelua oli säilytetty ja että ne löytyivät juuri nyt!

Tänään iltasella hemmottelin itseäni hiukan: kävin hierojalla ja paistoin blogeissa levinneen reseptin mukaan "ihmepannareita", joihin tulee vain kahta ainetta, kananmunaa ja banaania (sekä paistamiseen rasvaa + mahdolliset täytteet).

Pannarit katosivat parempiin suihin sen verran rivakasti, ettei tullut mieleeni ottaa niistä kuvaa. Seuraavalla kerralla sitten, sillä pannareita tulee varmaan tehtyä toistekin, sen verran helppo herkku on kyseessä. Pitänee oikeasti hommata se lettupannu, josta olen haaveillut viime aikoina...

Meidän vauvan tyyli

Kun tässä raskauden viimeisellä kolmanneksella havahduin vauvanvaatteiden ostoon, tajusin olevani aika tarkka lastenvaatteiden tyylistä. Meidän tulokas saa ylleen neutraaleja sävyjä, kirkkaita värejä ja retrotyyliä sekä graafista linjaa. Käytännössä siis sitä, mistä itsekin tykkään pukeutumisessa.

Ostin työpaikan kirpparilta yhden setin "neutraaleja lastenvaatteita", eli käytännössä valkoista, vihreää, ruskeaa ja sen sellaista. Toiselta työkaverilta ostin edullisesti värikkäitä ja selkeitä vauvanvaatteita: oranssia, violettia, turkoosia, mustavalkoista, farkkutyyliä... Jotakin saatiin myös sukulaisilta.

Aivan niitä pienimpiä vaatteita meillä on luultavasti ihan riittämiin, mutta jotakin on tietysti pitänyt ostaa - ihan jo omaksi iloksikin.

Oulun keskustan lastenvaatevalikoimia katsellessani olen tullut siihen lopputulokseen, että Lindexiltä saa aika kivoja, omaan makuuni soveltuvia juttuja tulokkaalle. Tässä pari pientä kollaasia tyyleistä, joista tykkään:

Neutraalit sävyt, musta, valkoinen, harmaa, farkunsininen. Raidat aina vain. Tuollaisen pehmoisen ylärivin paidan ostin tänään. Tuo pipo meillä on mustalla pohjalla ja valkoisilla raidoilla. Raidallisia housuja hypistelin, mutta en uskaltanut ostaa ennen kuin lasken, tarvitaanko housuja enempää.

Ostin myös huiveja (eli kuolarättejä?) kaksoispakkauksen, ne eivät tosin olleet farkunsinisiä vaan toinen oli mustavalkoraidallinen ja toinen musta värikkäillä tähtikuvioilla.

Tämä on sitten se toinen tyyli, josta tykkään. Kirkkaat värit, retrokuosit, graafiset eläinhahmot. Molempia bodeja hypistelin tänään kaupassa, mutta ei taideta tarvia niitä lisää... Dinosaurushaalari on kiva, mutta niitäkin on kaapissa jo useampia.

Ruskea-turkoosi kettukuvioinen fleecehaalari olisi ollut hieno ja vielä verkkokaupassa alennuksessa, mutta sitä oli vain pienintä kokoa. Ei uskalla hankkia ennen kuin näkee, minkä kokoinen lapsi maailmaan putkahtaa.

Näiden Lindexin vaatteiden lisäksi kelpuuttaisin mielelläni kalliimmista merkeistä ainakin Marimekon klassikkokuosit (raidat ja pallot) sekä Metsolan retrofroteet.

Zeppelinissä Metsolan liikkeessä olisi monta muutakin merkkiä, joihin voisin vauvamme pukea. Jostain syystä esimerkiksi ketut, siilit, leijonat ja pöllöt ovat aina yhtä sympaattisia lastenvaatteissa - olivatpa vaatteet mitä merkkiä tahansa.

En vain tiedä, onko järkeä ostaa vauvanvaatteita kovinkaan paljon uutena - ainakaan niitä kalliita merkkejä - kun käyttöaika on suhteellisen lyhyt. Joku päivä voisin ehkä tehdä retken kirpputoreille ja katsoa, josko sieltä löytyisi vielä täydennystä vauvanvaatekaappiin. :)

Ruskeaa ja punaista

Tykkään retrosta. Ihastelen 50-60-luvun vanhoja sirolinjaisia kalusteita ja 60-70-luvun värikkäitä printtejä. Vintageastiat, suomalainen lasi ja korut saavat sydämeni sykähtelemään.

Itse olen syntynyt 1980-luvun alussa, aikana jolloin arki meidän perheessä oli ruskeaa ja valkoista ja vauvatavarat kirkkaanpunaisia ja oransseja. Lastenrattaat olivat keltaiset ja niissä oli beige-ruskea pallokuvioitu viltti. Ah, nostalgiaa ja lämpöisiä muistoja!

Jotakin on onneksi säilynyt niiltä ajoilta:

Oman äitiyspakkaukseni ruskea makuupussi odottaa kaapissa uutta tulokasta ja uutta elämää. Pesemällä siitä tuli oikein siisti, vetoketjukin toimii yhä hyvin!

Maalta aitasta löytyi ihan se pahvinen laaikkokin täynnä vauva-ajan leluja, kuten tämä Brion poikanukke.

Punainen lintu on toinen pehmolelu, jonka toivon mukaan uskallan antaa käyttöön tulevalle perheenjäsenelle. Pesin sen eilen toistamiseen, kun ensimmäinen pesukonekäsittely ei aivan irrottanut kaikkia likoja.

Paapu-helistintä piti oikein etsimällä etsiä, mutta veljentyttöjen vihjeen perusteella sekin löytyi lopulta maalta lelulaatikosta. Nämä helistimet ovat nyt kovassa huudossa myös keräilypiireissä, sillä niiden valmistaminen loppui muutama vuosi sitten.

On ihanaa, kun omasta vauva-ajasta on säilynyt jotakin eteenpäin annettavaa.

Retroruskea on kaunis väri. :)

Perintönojatuolien uusi elämä

Saimme miehen mummolasta perinnöksi kaksi 50-60-luvun nojatuolia, joita olin ihaillut jo useita vuosia pohjoisessa käydessäni. Annoimme tuoleille uuden elämän verhoilemalla ne uudelleen. Kulahtaneet täytteet ja vyöt saivat väistyä, kun Verhoomo Vallioniemen verhoilijat kävivät kankaiden kimppuun.

Kankaaksi valikoitui tuolien tyyliin sopiva harmaa Orient Occidentin kangas, jossa oli pinnassa mukava karhea tekstuuri. Neutraali sävy sopii hyvin sekä työhuoneen että olohuoneen väritykseen.

Meidän tehtäväksi jäi puuosien siistiminen: sitä varten hankin Pikku-Liinusta erityistä puunkäsittelyainetta, jota liikkeen omistaja käyttää tuon aikakauden kalusteiden huoltamiseen. Aine toimi hyvin, ja sillä voisi ehkä käsitellä joskus myös keittiön vanhat pinnatuolit.

Tuolien sijaintipaikaksi valikoitui ainakin toistaiseksi työhuone, jossa on jo valmiiksi samaan tyyliin sopiva senkki. Samalla Ikean mustavalkoinen matto muutti tuolien seuraksi yläkertaan ja vastaavasti valkoinen nukkamatto takaisin olohuoneeseen.

Tilasin myös vähän aikaa sitten Ellokselta mustavalkoraidallisen, pirteällä keltaisella reunustetun torkkupeiton tuoleja silmällä pitäen. Ostoslistalla on vielä tyyliin sopiva musta tai harmaa rahi.

Koko homma oli aloitus isommalle työhuoneen sisustusprojektille, jolle on luvassa jatkoa tulevina kuukausina. Ensi viikonloppuna ollaan menossa Ikeaan... :)

Kastehelmi, Pioni ja Pomona

Erään rakkaan sukulaisen poismenon myötä perintöastiakokelmamme karttui jälleen muutamalla kauniilla yksilöllä.

Oiva Toikan Kastehelmi-sarjasta saimme kotiin kuuden pienen lautasen sarjan sekä sokerikon ja kermakon. Astiat ovat sitä vanhaa Kastehelmeä ja mukana tulivat jopa alkuperäispakkaukset. Ovat tainneet olla vain juhlakäytössä, niin kirkkaita nämä ovat!

Nuutajärven Pioni-sarjasta meillä on aiemmin ollut pieniä lautasia, nyt niiden kaveriksi tuli yksi iso kauniita kattauksia varten. Oiva Toikkaa tämäkin sarja.

Hauska lisä kuivakaappiin on myös Arabian Pomona-sarjan keraaminen purkki luumukuvioinnilla. Sinne sujahti nyt ensi alkuun pussillinen karkkia.

Keihäsmatkat?

Meille on muuttanut uusi retro sisustusesine. Tällainen:

Kyseessä on mieheni mummolasta kotiutettu 70-luvun matkalaukku. Konjakinväristä tekonahkaa olevaa laukkua on varmasti aikanaan käytetty ahkerasti. Jostain syystä miehen eno nauroi minulle makeasti, kun kyselin saanko viedä laukun kotiin.

"Ihanko tosi sie haluat sen?" kuului epäuskoinen kysymys. Varmaan eno näki mielessään Keihäsmatkojen mainokset ja nailonpaidat...

Laukku löysi meillä paikkansa kirjahyllyn/-kaapin päältä työhuoneesta.

Vanhaa mummolaa tyhjennetään pikkuhiljaa tässä kevään aikana. Vietimme siellä retroympäristössä joulua, siitä aiempi blogipostaus.

Todennäköisesti muutama muukin retroaarre löytää tiensä meille lähikuukausien aikana, odotan niitä innolla kotiin!

Joulunviettoa retrovivahtein

Tänä vuonna vietimme joulua mieheni mummolassa koko suvun voimin. Joulupöytään istui yhteensä 28 henkeä.

Joulunviettopaikka oli 50-luvulla rakennettu vanha talo, jossa eri vuosikymmenten kerrostumat näkyvät hienosti. Sisustuksesta löytyy niin perinteikkäitä kalusteita ja esineitä kuin retroakin. Ikuistin muutamia upeita yksityiskohtia:

Tämä kattokoriste on tainnut olla pirtissä jo muutamana jouluna... Anoppi kertoi saaneensa sen joululahjaksi lapsena.

Koska ollaan lähellä länsirajaa, joskus kahviakin on tuotu naapurin puolelta. Rasia on ainakin komea ja totta kai ahkerassa käytössä.

Vessaremontti on taidettu tehdä 70-luvulla. Vihreät muoviseinät ja peilikaappi ovat aika makeat! Näitä näkee enää harvoin.

Pakastinta tyhjennettäessä selvisi, että mustikoita on poimittu myös kesällä 1986. Ahkeran poimijan nimikin on mukana. Joku uskaltautui maistelemaankin näitä, ja 2000-luvun marjoista keitettiin makoisa soppa.

Mansikkapusseihin oli merkitty tarkasti marjojen lukumäärä. Yhteen pussiin mahtui näemmä 50 mansikkaa. :)

Tunti

Olemme miehen kanssa katsoneet nyt pari jaksoa BBC:n draamasarjaa The Hour. Se sijoittuu 1950-luvun televisiomaailmaan, ja sitä on sanottu oman suosikkini Mad Menin brittivastineeksi. Sarjan pääosassa on useita tuttuja brittinäyttelijöitä, kuten Romola Garai ja Dominic West.

Siinä missä Mad Men on juonikuvioiltaan aika suora ja helppo seurata, The Hour on selvästi mystisempi. Ainakaan kahden jakson päästä ei ole vielä ihan selvää, mikä on sarjan juju - mennyt tv-maailma vai taustalla jylläävä rikosmysteeri. Vuorosanoja on myös välillä haasteellista seurata ilman suomenkielistä tekstitystä. Eipä ainakaan voi väittää, että sarja aliarvioi katsojia!

Vielä toistaiseksi sarjan sävy on ollut aika synkkä Mad Meniin verrattuna, mutta jokin Tunnissa kiehtoo. Eiköhän The Hour pidä katsoa loppuun asti, kun sen on kerran aloittanut. Jos tykkää menneiden aikojen meiningistä ja mysteereistä, kannattaa kokeilla!

Ps. On muuten hurjan luihun näköinen mies tuo Burn Gorman, joka esittää sarjassa Thomas Kish -nimistä miestä. Brr.

Retroradio

Hommasin työpaikalle työhuoneesemme upean retroradion Clas Ohlsonilta. Se on päällystetty valkoisella tekonahalla ja istuu tosi kivasti työpaikan leveälle ikkunalaudalle palmuvehkan seuraksi.

Ulkomuodosta huolimatta radiolla voi kuunnella myös modernia musiikkia. :)

Satulaan!

Kevään myötä on aika kaivaa varastosta esille hyvä ystäväni Jopo. Muutama vuosi sitten hankittu ikioma "jokaisen polkupyörä" on kesän kiva kumppani.

Joponi on kahdesta pyörästäni uudempi. Toinen on 60/70-luvun taitteesta peräisin oleva tosi retro Nopsa Kombi, jopomainen nuorisopyörä, joka liukuu kevyesti kesäkeleissä mutta jota en enää uskalla jättää kaupungille telineeseen odottelemaan - olisin aivan murtunut jos se varastettaisiin!

Silloin kun ostin jopon, keltainen oli väreistä paras. Jos tänä päivänä ostaisin jopon, värivalintani saattaisi olla jompikumpi seuraavista:

Lime on aika raikas!

Valkoinen olisi aina tyylikäs.

Olen luvannut itselleni hankkia tämän pyöräilykauden aikana vihdoin kypärän. Kunhan tässä kesän korville päästään, pitää lähteä etsimään kypäräkaupasta täydellistä pottamallia.

Jellona

Polkka Jamin leijonajuliste oli juuri niin hieno kuin odotinkin. Paikkansa juliste löysi ainakin toistaiseksi työhuoneen kaapin päältä.

Kehystin julisteen tällä kertaa valkoisiin raameihin. Yritin etsiä mustia litteitä puukehyksiä ympäri kaupunkia, mutta oikean kokoiset kehykset olivat loppu joka paikasta. Lopulta sopivat valkoiset kehykset löytyivät lähi-Prismasta ja vielä varsin edulliseen hintaan.

Leijonaa odotellessa

Katja vinkkasi erääseen postaukseeni jättämässään kommentissa kuopiolaisesta Daiga Daiga Duu -kaupasta, jossa myydään mm. retrokankaista tehtyjä vaatteita. Tutustuin saman tien yrityksen verkkokauppaan, josta voi tilata retrovaatteiden lisäksi mm. Polkka Jamin julisteita ja postikortteja.

Rakastuin heti kelta-punaiseen leijonajulisteeseen ja laitoin tilauksen menemään. Tässä samasta kuva-aiheesta tehty postikortti:

Lisäksi tilasin muutamia hauskoja eläinaiheisia postikortteja, tässä pari:

Kuvat polkkajam.com

Retro puhelinpöytä!

Helsingissä on eräs liike, jossa on joskus päästävä käymään. Se on Aino ja Ilmari - retrohuonekaluja kohtuuhintaan myyvä liike Itäkeskuksen kupeessa. Seuraan liikkeen kuulumisia ja sinne myyntiin tulleita huonekaluja nyt facebookissa.

Tänään liikkeeseen ilmestyi myyntiin upea retro puhelinpöytä, joka olisi aika lailla samaa sarjaa kuin meidän työhuoneessa oleva vanha senkki, jonka olen saanut äidiltäni.

Kuva lainattu Ainon ja Ilmarin facebook-sivulta.

Seuraavalla Helsingin reissulla sitten, kun ollaan autolla liikkeellä...