Sarjassa tärkeitä sisustusesineitä esittelen teille nyt kissan.
Oli vuosi 2002 tai niillä main, ja asuin yksiössä Oulun keskustassa. Opiskelin ja olin juuri alkanut löytää itseni.
Stockmann oli vasta tullut kaupunkiin, ja se oli opiskelijalle kallis kauppa. Silti minusta oli ihana vaeltaa sen käytäviä pitkin ja katsella kauniita asioita, haaveilla vähän.
Sitten silmiini sattui tämä raidallinen keraaminen kissa. Katilla oli mairea ilme, ja se puhutteli minua. Hinta oli opiskelijalle melko tyyris, muttei kuitenkaan mahdoton.
Nukuin yön, ehkä muutamankin. Palasin sitten kauppaan ja käytin osan kuukausibudjetistani virolaiskattiin. Oma mikä oma.
Kissa oli yksi ensimmäisistä sisustusesineistäni, harkittu ja pidetty.
Se on ollut nyt muutaman vuoden kaapissa odottamassa uutta tulemista. Muutama viikko sitten tajusin, että sen aika on taas koittanut. Katti löysi paikkansa työhuoneen eli tulevan pojan huoneen kirjakaapin päältä mummin ja ukin mandoliinin edestä.
Siellä se nyt maireasti hymyillen valmistautuu ottamaan huoneen uuden asukkaan vastaan. Jospa poika antaisi sille aikanaan vaikka nimenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti