Hippunen joulua

Tänä vuonna on tehnyt erityisen paljon mieli koristaa kotia jouluun, mutta uusimman asukkaamme varhaiset taidot ovat asettaneet muutamia rajoituksia. Tasoja on ollut pakko raivata, eikä kynttilöitä voi polttaa juurikaan ennen kuin poika on mennyt nukkumaan.

Tässä kuitenkin muutama jouluinen yksityiskohta meiltä:

Pianon päällä on tuttu tonttujoukko jouluvalojen ympäröimänä ja tämän vuoden uutuus, Lovin joulukuusi. Kävin ostamassa sen tehtaanmyymälästä Kiimingistä kakkoslaatuisena ja vieläpä aika sopuhintaan. En ollut jostain syystä aiemmin tajunnut, että nämä pitkään ihailemani Lovi-tuotteet ovat paikallista tuotantoa.

Tänä jouluna kuusta koristavat lasiset Pentikin linnut ja miehen kotoa tulleet vanhat rakkaat puulinnut. Oikea joulukuusi on meillä ulkona, ja se pitäisi koristella huomenna.

String-hylly sai joulunajaksi kylkeen vähän huopakoristeita.

Makuuhuoneen kattolampussa roikkuu perinteisesti possu. Tällä lampulla voi muuten hypnotisoida pieniä lapsia. Ainakin meidän pojan kohdalla toimii.

Pojan huoneen tauluhyllylle on vaihdettu jouluisempia kuvia. Tonttuja nimittäin. Hyllyllä majailee myös iltasatukirja, joka on juuri nyt Uppo-Nallea.

Pojan sähköjohtoinnostuksen vuoksi olemme huomanneet käteviksi paristokäyttöiset valosarjat. Tätä Konstsmiden sarjaa etsin monesta paikasta, ja lopulta Anttilasta löytyi yksi kappale. Se on kaunis. Ajattelin käyttää sitä myös joulupöydän kattauksessa.

Huomenna jouluvalmistelut jatkuvat entistä kiivaampina. Maanantaina meille tuleekin jo jouluvieraita.

Iloista joulunalusaikaa!

Pojan huoneessa

Kuten viimeksi jo vihjailinkin, meillä on tapahtunut muutoksia asumisjärjestelyissä. Puolivuotiaamme on muuttanut omaan huoneeseensa, joka on nyt sisustettu uudelleen lasten-/työhuoneeksi.

Huone on melko iso, sillä se on jo rakennusvaiheessa yhdistetty kahdesta pienestä huoneesta. Kirjakaappimodulista saimme sopivan tilanjakajan huoneen keskelle. Näin saatiin huoneeseen lastenhuoneen puoli ja työhuoneen puoli.

Huoneen pohjasävyt halusimme pitää melko neutraaleina. Siksi emme lähteneet tekemään mitään hiekanvärisille seinille, ja kalusteetkin ovat pääosin mustaa ja valkoista. Värejä tulee kylliksi tauluista, tekstiileistä ja ajan mittaan myös pojan leluista.

Työhuoneen puolella on jonkin verran oranssia, sillä pyörittelyn jälkeen toiseksi matoksi valikoitui lopulta vanha oranssi nukkamatto. Se toimii onneksi hyvin Jaffa-taulun ja kaapin päällistä koristavan konjakinvärisen matkalaukun kanssa.

Pinnasängylle järjestyi suojaisa paikka seinän vierestä. Laskimme muuton yhteydessä myös pinnasängyn pohjan alemmaksi. Emme tehneet sitä yhtään liian aikaisin, sillä poika on vaellellut jo pitkään sängyssä takamus ylhäällä, ja kaksi päivää muuton jälkeen poika oppi menemään itse istumaan. Nyt viikon harjoittelun jälkeen poika istuu lattialla jo hyvinkin tukevasti.

Tauluhyllylle olisi tarkoitus jossain vaiheessa laittaa myös pojan kuvia. Nyt hyllyllä ovat äitienpäiväkorttiin painetut pienet jalanjäljet ja minun omat, paljon käytetyt ensikenkäni.

Nimiäislahjaksi hankittu kuumailmapallomobile löysi uuden paikan huoneen nurkasta, pinnasängyn tuntumasta. Jätimme koukun paikalleen meidän makuuhuoneeseemme, jos vaikka vanhemmatkin saisivat joku päivä oman mobilen.

Vuosi sitten kunnostamamme perintönojatuolit löysivät myös paikkansa huoneesta. Toinen on iltasatutuolina pinnasängyn vieressä ja toinen ikkunan edessä. Keinuhevonenkin on nyt komeasti esillä, ja sillä keinumista on jo varovasti kokeiltu. Pojan mielestä "kiikkaaminen" on hurjan hauskaa. Jalatkin alkavat yltää jalustimille.

Muutosta on nyt kulunut aikaa yli viikko, eikä tämä uusi järjestely harmita varmasti ketään meistä. Omassa huoneessa uni maistuu entistä paremmin niin pojalle kuin vanhemmille. Yörauha on ihana asia!

Katti kaapin päällä

Sarjassa tärkeitä sisustusesineitä esittelen teille nyt kissan.

Oli vuosi 2002 tai niillä main, ja asuin yksiössä Oulun keskustassa. Opiskelin ja olin juuri alkanut löytää itseni.

Stockmann oli vasta tullut kaupunkiin, ja se oli opiskelijalle kallis kauppa. Silti minusta oli ihana vaeltaa sen käytäviä pitkin ja katsella kauniita asioita, haaveilla vähän.

Sitten silmiini sattui tämä raidallinen keraaminen kissa. Katilla oli mairea ilme, ja se puhutteli minua. Hinta oli opiskelijalle melko tyyris, muttei kuitenkaan mahdoton.

Nukuin yön, ehkä muutamankin. Palasin sitten kauppaan ja käytin osan kuukausibudjetistani virolaiskattiin. Oma mikä oma.

Kissa oli yksi ensimmäisistä sisustusesineistäni, harkittu ja pidetty.

Se on ollut nyt muutaman vuoden kaapissa odottamassa uutta tulemista. Muutama viikko sitten tajusin, että sen aika on taas koittanut. Katti löysi paikkansa työhuoneen eli tulevan pojan huoneen kirjakaapin päältä mummin ja ukin mandoliinin edestä.

Siellä se nyt maireasti hymyillen valmistautuu ottamaan huoneen uuden asukkaan vastaan. Jospa poika antaisi sille aikanaan vaikka nimenkin.

Klassikkoeläimet

Lapsi tykkää eläimistä. Ja äiti tykkää klassikoista. Pojan huoneesen on ilmestynyt sellaisia, molempia laatuja.

Jukka-tuotteen keinuhevosen poika sai nimiäislahjaksi Rovaniemen mummilta ja tämän mieheltä. Väriksi valittiin pirteä punainen.

Tutunnäköisen norsusäästöpossun tilasin oman nimiäislahjani kylkiäisenä Finnish Design Shopista. Sillä on mahassaan jo ainakin yksi kolikko.

Pojan huoneen varsinainen sisustaminen nytkähtää eteenpäin sitten, kun poika muuttaa omaan huoneeseensa. Siihen menee vielä ainakin pari kuukautta. Sitten siirretään kirjakaappeja ja sovitellaan mattoja lattiaan, järjestetään tauluhyllyille lapsekkaampia kuvia ja hankitaan ehkä uudet yövalot. Äidin sormia jo vähän syyhyäisi...