Hippunen joulua

Tänä vuonna on tehnyt erityisen paljon mieli koristaa kotia jouluun, mutta uusimman asukkaamme varhaiset taidot ovat asettaneet muutamia rajoituksia. Tasoja on ollut pakko raivata, eikä kynttilöitä voi polttaa juurikaan ennen kuin poika on mennyt nukkumaan.

Tässä kuitenkin muutama jouluinen yksityiskohta meiltä:

Pianon päällä on tuttu tonttujoukko jouluvalojen ympäröimänä ja tämän vuoden uutuus, Lovin joulukuusi. Kävin ostamassa sen tehtaanmyymälästä Kiimingistä kakkoslaatuisena ja vieläpä aika sopuhintaan. En ollut jostain syystä aiemmin tajunnut, että nämä pitkään ihailemani Lovi-tuotteet ovat paikallista tuotantoa.

Tänä jouluna kuusta koristavat lasiset Pentikin linnut ja miehen kotoa tulleet vanhat rakkaat puulinnut. Oikea joulukuusi on meillä ulkona, ja se pitäisi koristella huomenna.

String-hylly sai joulunajaksi kylkeen vähän huopakoristeita.

Makuuhuoneen kattolampussa roikkuu perinteisesti possu. Tällä lampulla voi muuten hypnotisoida pieniä lapsia. Ainakin meidän pojan kohdalla toimii.

Pojan huoneen tauluhyllylle on vaihdettu jouluisempia kuvia. Tonttuja nimittäin. Hyllyllä majailee myös iltasatukirja, joka on juuri nyt Uppo-Nallea.

Pojan sähköjohtoinnostuksen vuoksi olemme huomanneet käteviksi paristokäyttöiset valosarjat. Tätä Konstsmiden sarjaa etsin monesta paikasta, ja lopulta Anttilasta löytyi yksi kappale. Se on kaunis. Ajattelin käyttää sitä myös joulupöydän kattauksessa.

Huomenna jouluvalmistelut jatkuvat entistä kiivaampina. Maanantaina meille tuleekin jo jouluvieraita.

Iloista joulunalusaikaa!

Löytyi!

Mukavaa viikonloppua!

Piipahdin tänne pikaisesti kertomaan, että löysin etsimiäni jalallisia pallokynttilöitä Kärkkäiseltä varsin sopuhintaan.

Kynttilöitä myytiin neljän kappaleen paketeissa sekä valkoisina että punaisina. Otin monta pakettia valkoisia ja muutaman punaisenkin joulua silmällä pitäen. Hylly tyhjeni kummasti!

Ainoa vika kynttilöissä on se, että niiden jalkaa pitää vähän veistää, että se mahtuu mansettiin. Muuten ovat nätit ja palavatkin kauniilla liekillä. Näin ainakin sanoisin tämäniltaisen koepolton perusteella.

Kahdeksan kuukautta

Poika täytti kuluneella viikolla kahdeksan kuukautta, ja kaksi kolmasosaa vauvavuodesta on takanapäin. Minusta aika on kulunut nopeasti, vaikka toisaalta keväästä tuntuu olevan hyvin pitkä aika.

Meidän kahdeksankuukautisemme konttaa, nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten. Apuna kävelyhommissa on milloin mikäkin tuoli, penkki tai rahi. Taaperokärrykin, mutta se on vaihtoehdoista loppupäässä, jos poika saa valita.

Poika on hereillä ollessaan kuin elohopea: ei pysähdy juuri hetkeksikään, ellei joku ota syliin tai avaa televisiota. Sittenkin pitää päästä äkkiä taas liikkeelle.

Sohvalta ja matalammilta tasoilta on pitänyt raivata pikkuesineitä pienten käsien ulottumattomiin. Erityisen mielenkiintoisia ovat sähköjohdot, paperit, narut sekä äidin ja isin laitteet, kuten tabletit ja puhelimet.

Poika syö kiinteitä reippaasti ja sormiruokailukin sujuu jo mallikkaasti. Suosikkeja ovat puuro, tomaatti, maissinaksut ja hedelmät soseena tai paloina. Nokkamukiharjoittelu on vielä meillä alkutekijöissään, mutta ehtiihän sitä.

Hampaita on tullut kaksi alas jo pari kuukautta sitten, ja siitä asti on odoteltu niitä seuraavia varmoina, että "ihan kohta ne varmasti puhkeavat". Eivätpä ole puhjenneet, vaikka ikenet selvästi kutisevatkin.

Yöt poika nukkuu pääsääntöisesti meitä herättämättä omassa pinnasängyssään omassa huoneessaan. Jätimme pari viikkoa sitten kolmannet päiväunet pois, ja sen jälkeen yöt ovat olleet vielä parempia. Unta riittää yöllä 11 - 12 tuntia ja päivällä poika nukkuu parit päiväunet kestoltaan 40 minuutista pariin tuntiin.

Viimeisten parin viikon aikana puhumisen elkeet ovat vahvistuneet. Harva se päivä poika oppii uuden tavun, jota sitten harjoittelee entisten lisäksi. On ba-ba, jäi-jäi, kek-ki, mam-mam ja niin edelleen. Ja lisäksi ärinää, pärinää, murinaa ja kähinää.

Päivät pojan kanssa kuluvat melkoista vauhtia ruokailuista leikkiin ja päiväuniin. Vauvaharrastuksina meillä on ollut kerho ja vauvauinti. Keväälle suunnittelen muskaria näiden lisäksi, itse kun olen musiikkinaisia. Liikaa ei tietenkään saa harrastaa, vaan välillä pidetään ihan kotipäiviä ilman mitään erityisiä menoja.

Tällaista täällä tänään. Vauva-arkea ja joulun odotusta. Mukavata.

Joulunodotusta

Joulu tulla jollottaa, ja meillä tuoksuvat piparit. Leivoin illan päälle pienen satsin valmiista piparitaikinasta. Omia lemppareitani ovat uunissa vähän pehmeiksi jätetyt piparkakut, eivät niinkään läpikypsäksi paistetut ja rapsakat. Mies ei niin pipareista välitä, joten sain tehdä niistä mieleisiä. Tämä rasiallinen riittää minulle pitkään.

Käytiin tänään jouluostoksilla koko perheen voimin. Kylläpä kaupungilla olikin ruuhkaa, varsinainen hulinalauantai! Saatiin silti kaikki hienosti hankittua, eli nyt voi keskittyä lähinnä paketointihommiin.

Erityisponnistuksia aiheutti kummipojan lahja, jota on metsästetty ympäri kaupunkia kirjakaupoista marketteihin. Taitaa olla muitakin vihaisten lintujen faneja liikkeellä, kun sitä ykkösvaihtoehtoa ei tullut missään vastaan. Onneksi sentään hyvä vastine löytyi lopulta pienen ajelun avulla. Omapahan oli ideamme! Sitä vaihtamalla olisi ehkä päästy helpommalla...

Omalle pojalle hankittiin myös tosi jännittävä lahja, jonka toivomme innostavan pitkään liikkuvaista lasta. Oikein odotan, että päästään sitä joulun jälkeen testailemaan! Palataan siihen sitten pakettien avaamisen jälkeen myös täällä blogin puolella.

Joulukortit ovat vielä vähän vaiheessa, ja niiden kanssa saattaa tulla vähän kiirekin. Tänä vuonna meiltä lähtevät kortit ovat erityisen kivat ja rakkaat. :)

Jos huomenna pakkasherra on maltillinen, saatamme lähteä ulos testailemaan pojalle tänään kaupasta kannettua vihreää vauvapulkkaa. Joka tapauksessa huomenna on luvassa kotipäivä, jolloin leikitään palikoilla, juodaan kapselikahvia ja syödään avokadopastaa ja muita herkkuja. Oi autuutta!

Elämänpuu

Saimme miehen mummolasta perintönä vanhan Aarikan Elämänpuu-kynttelikön. Se odotteli aikansa tuolla varaston hyllyllä, kunnes viikko sitten joulukoristeita laitellessa otettiin myös kynttelikkö esille. Ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan. Jos joskus, niin jouluna tämän kuuluu olla olohuoneessa.

Kynttelikön puuosat olivat päässeet vuosikymmenten saatossa vähän kuivahtamaan, joten tein niille pikaisen ehostuksen unikkoöljyllä, jota meillä on käytetty työtasojenkin öljyämiseen. En tiedä, oliko tämä täysin kerettiläinen huoltotoimenpide, mutta ainakin kynttelikkö sai syvemmän värin ja samettisen pinnan. Vielä pitäisi liimata pari irronnutta oksaa paikoilleen.

Kynttelikössä on paikka yhdeksälle kynttilälle, ja parhaiten siihen sopivat jalalliset pallokynttilät. Kynttelikön mukana tulivat vanhat kynttilät, ja poltimmekin niitä kokeeksi hetken. Levisivät jonkin verran lasikuppeihinsa, eikä värikään kyllä ollut mieleinen...

Olen yrittänyt katsella netistä kohtuuhintaisia jalallisia pallokynttilöitä. Balmuir ja Puttipaja valmistavat kyllä sellaisia, mutta niiden hinta on aika suolainen, ainakin jos pitää ostaa kerralla yhdeksän kynttilää!

Jostakin blogista vinkattiin ainakin Etelä-Suomen Sokoksissa ja Stockmannilla myytävistä valkoisista pallokynttilöistä, ja niitä ajattelin nyt yrittää tähystellä Oulunkin suunnalta. Yhdessä nettikaupassa niitä oli, mutta toimituskulut olivat aika mellevät. Jos ei muualta löydy, niin sieltä sitten.

Onko teillä lukijoilla näköhavaintoja kohtuuhintaisista jalallisista pallokynttilöistä? Olisi kiva juhlistaa jouluaattoiltaa sytyttämällä kynttilät Elämänpuuhun.

Menovinkki: Valoa Oulu!

Juuri nyt täällä vietetään Valoa Oulu! -valofestivaalia osana uuden Oulun juhlavuoden ohjelmaa. Kävimme alkuillasta katsomassa kahta valoinstallaatiota ja valoeläintarhaa.

Installaatioista toinen, Sydän, sijoittuu kirkon viereen Franzénin puistoon. Toinen taas valaisee Tähtitornin kahvilan, yhden Oulun tunnetuimmista rakennuksista. Light Zoo puolestaan levittäytyy Linnansaareen ja koostuu sadoista kartongista taitelluista valaistuista eläimistä.

Elämyksiä. Niitä tämä valotaide pimeässä tarjoaa. Suosittelen käymään ja kokemaan valon, jos vain olet lähipäivinä liikkeellä Oulussa.

Isänpäivä

Mukavaa sunnuntaita ja isänpäivää!

Meillä tämä päivä onkin erityisen tärkeä päivä, sillä se on mieheni ja poikamme ensimmäinen isänpäivä.

Mukava yllätys oli aamulla se, että poika antoi meidän nukkua rauhassa melkein koko yön. Hänellä on elämänsä ensimmäinen nuha, ja pari edellistä yötä ovat olleet aika levottomia.

Tavallisestihan meillä nukutaan vauvaperheeksi oikein hyvin: usein ensimmäinen herätys on joskus lähempänä kuutta aamulla, ja imetyksen voimalla unta riittää seitsemään-kahdeksaan. Tänä aamuna poika taisi itsekin olla melko väsynyt, sillä lastenhuoneesta kuului huhuilua vasta puoli kahdeksan aikoihin.

Leivoin isänpäiväksi tietysti kakun. Toiveena oli juustokakku, ja valinta osui blogin lukijan suosittelemaan kahvikissan Choko-cappuccinokakkuun.

Kakku maistui nimensä mukaan kahville ja suklaalle, ja oli oikein hyvää, joskin melko makeaa. Kakkua maisteltiin mummolassa, jonne pyrähdimme isänpäiväkahveille ja pappaa onnittelemaan.

Miehen isänpäivän toivelahja oli itsellenikin mieluisa. Tilasin uudelle isälle nimittäin Coston lakin. Väriksi valittiin neutraali harmaa, jotta hattu sopii mahdollisimman monen vaatteen kanssa. Ja ainahan voi repäistä ja hankkia lakkiin iloisen värisen vaihtotupsun!

Olen ajatellut tilata ensi keväänä pojallekin tuollaisen samanlaisen lakin. Papun ja Coston yhteistyössä suunnittelema musta lakki on minusta supersöpö. Tupsun väriksi valitsisin keltaisen.

Muuten isänpäivä on ollut täällä Oulussa varsin harmaa ja sateinen. Lunta jo kaipaillaan koko perheen voimin. Pojalle pitää varmaan hankkia sitten jo talvikengätkin, sillä pikkumies on ruvennut menneellä viikolla nousemaan pystyyn kaikkea vasten ja huristelee tilaisuuden tullen Fatboy-rahin tai taaperokärryn kanssa ympäri alakertaa - ainakin, jos joku vähän auttaa alkuun. Huomenna pojalla onkin ikää täydet seitsemän kuukautta.