Poika on pian seitsemän viikkoa vanha ja kasvaa hurjaa vauhtia. Kiloja on viisi, ja ympäristö alkaa vähitellen kiinnostaa. Jaloissa on voimaa potkia ja punnertaa.
Esimmäiset yöt poika nukkui kotona äitiyspakkauslaatikossa, mutta melko pian siirryimme kaikki yhteen perhepetiin yöimetysten helpottamiseksi. Sillä systeemillä mennään edelleen ainakin toistaiseksi.
Pinnasänky koottiin jo ennen pojan syntymää ja siirrettiin meidän makuuhuoneeseen, ja äitiyspakkauslaatikko on ollut sen sisällä päiväunisänkynä. Nyt kuitenkin laatikko alkoi käydä pieneksi, kun poika jo osaa pungertaa itseään jaloillaan sen seiniä pitkin.
Siksipä laitoin tänään pinnasängyn valmiiksi: kiinnitin reunasuojan, laitoin lakanat ja sijoittelin lelut paikoilleen. Päiväpeittona toimii Ellokselta hankittu mustavalkoinen puuvillainen torkkupeitto.
Oman lapsuusaikani lelut löysivät paikkansa: sattumalta viime viikolla laatikosta löytyneet puu-ukkelit (olisivatko Aarikkaa?) toista päätyä ja punainen lintu niiden kaverina.
Jalkopäässä seuraa pitävät karvakaverit kirahvi ja lammas, jota mies kutsuu Albiino-Apinaksi, monessa mukana ollut tähtityyny sekä oman vauva-aikani oranssi norsu, edelleen toimiva vedettävä soittolelu. Viimeksi mainittu löytyi siitä samaisesta laatikosta mistä puu-ukkelitkin.
Hauskaa, että niin monta vanhaa lelua oli säilytetty ja että ne löytyivät juuri nyt!
Tänään iltasella hemmottelin itseäni hiukan: kävin hierojalla ja paistoin blogeissa levinneen reseptin mukaan "ihmepannareita", joihin tulee vain kahta ainetta, kananmunaa ja banaania (sekä paistamiseen rasvaa + mahdolliset täytteet).
Pannarit katosivat parempiin suihin sen verran rivakasti, ettei tullut mieleeni ottaa niistä kuvaa. Seuraavalla kerralla sitten, sillä pannareita tulee varmaan tehtyä toistekin, sen verran helppo herkku on kyseessä. Pitänee oikeasti hommata se lettupannu, josta olen haaveillut viime aikoina...
Hihii, meiltä löytyy myös tuo lammas-apina :) Aluksi puhuttelimme sitä sujuvasti apinana, kunnes aloimme epäillä eläintuntemustamme. Niin Herra Kössi Tossavaisesta tuli ihan vaan Kössi-lammas ;) t:Katri
VastaaPoistaKössi on hyvä nimi! Näinkin teidän Kössin Lepolandian majakassa tässä päivänä muutamana, kun selailin vanhoja postauksia. :)
VastaaPoistaMulla on jotenkin vaikea keksiä pehmoleluille nimiä. Meillä on yksi imetystyynylammaskin vielä nimeämättä, vaikka sain sen joululahjaksi. Saati sitten että pojan pehmoilla olis nimiä, ainakaan mitään järkeviä! Nimeämisvammainen äiti. Höh.
:) Me ollaan harjoiteltu nimeämisiä jo paljon ennen vauvaa ;) Kyllä siinä kehittyy: pehmo käteen, mietit miltä näyttää ja päätät nimeksi ekan, mikä pälkähtää päähän :)Onneksi poika oppii aikanaan nimeämään itse! T:K
VastaaPoista