Ankalliskirjasto kotiutui

Palasimme mieheni kanssa viikonloppureissulta maalta mukanamme peräkontillinen minun lapsuusmuistojani, joita oli säilötty edesmenneen pappani aitassa vuosikausia. Yhden vaate- ja kolmen lelulaatikon lisäksi kuorma sisälsi Aku Ankka -lehtiä vuosilta 1971-1997, saattoipa mukana olla muutama 60-luvunkin irtolehtipainos.

Minua 14 vuotta vanhemmalle veljelleni tuli Aku Ankka vuodesta 1971 lähtien kestotilauksena. Vuonna 1984 tilaus muutettiin minun nimelleni, ja lehti kolahti luukustamme joka keskiviikko tammikuuhun 1997 asti. Lehdet on säilytetty tarkasti: veljeni ajalta vuosikerrat ovat kohtalaisesti tallessa, minun aikanani kansioihin taltioitiin jok'ikinen lehti.

Kaapeistamme löytyy nyt 22 keltaista Aku-kansiota plus 4 pahvilaatikollista irto-Akuja.

Jo pari vuotta sitten siivosimme vanhempieni muuton alta meille säilytykseen veljeni ja minun Aku Ankan taskukirjat. Niitäkin taisi olla satakunta.

Minä olen niitä lapsia, jotka ovat oppineet lukemaan Aku Ankoista. Ensimmäisiä hahmottamiani sanoja oli varmasti "Kääk", Akun klassinen huudahdus tukalassa tilanteessa.

No, löytyi pappani aitasta myös muutama laatikollinen leluja ja pelejä. Rankan seulontaoperaation jälkeen säilytettäväksi jäi useita pelejä, kuten Yatsy, Heitä sikaa, Pane miljoona menemään, Kipparipeli ja Arvaa kuka. Ne odottavat nyt meillä tulevia peli-iltoja perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa.

Pysyvästi säilytettävien laatikkoon pääsivät myös lastenkirjaklassikot, kuten Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu ja Tove Janssonin Näkymätön lapsi. Leluista otin talteen vain muutamia ihanuuksia, tässä yksi rakkaimmista:
 

Dim di-dim, dim di-dim, dim di-dim-dim-di-dim-dim...