Huh haipakkaa! Piipahdin vain pikaisesti tänne blogin puolelle selittelemään blogihiljaisuutta. Kävimme kyllä viikonloppuna Rovaniemen mummolassa, mutta pääsyy verkkaisempaan bloggaustahtiin on tämä:
Eli tänään kajautetaan Oodi ilolle Madetojansalilla. Itse olen siellä kuoron puolella, sopraanolaidassa.
Teoksen kuoro-osuus on melko lyhyt finaali eli loppuosio, mutta sitäkin tuskaisempi laulaa. Kuten nuotteja lukevat kuvasta ehkä saattavat hahmottaakin, laulamme kovaa ja korkealta. (Vaikka vaikeinta on kyllä laulaa hiljaa ja korkealta.)
Nyt on kuitenkin taas harjoiteltu tekniikkaa sen verran, että äänen pitäisi kajahtaa aika hyvin. Haasteena on yrittää laulaa orkesterin pauhun keskellä kevyesti ja vaivattomasti eikä painaa ääntä väkisin ulos.
Aika usein orkesterin kanssa esitettäviin teoksiin kuuluu myös pakollinen askarteluosio: nuottiin pitää tehdä mustat kannet. Tällä kertaa valmiit kannet löytyivät viimesyksyisen Mozartin Requiemin jäljiltä valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti