Suikahtaapi sukkelaan

Ylös Suomen poijat nuoret,
sukset ulos survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
hyv' on meidän luikuttaa.

Julius Krohn, Suksimiesten laulu

Tänään tuli tehtyä talven ensimmäinen hiihtolenkki, ja se maistui yllättävän hyvältä. En ole mikään himohiihtäjä - ne geenit eivät periytyneet kummaltakaan vanhemmista - mutta nykyään jo siedän hiihtämistä ja voin jopa nauttiakin siitä, jos ilma on kaunis ja suksi kulkee.

Olen vakuuttunut siitä, että hiihto on välinelaji: koko homma muuttui huomattavasti mielekkäämmäksi viime keväänä, kun hommasin itselleni pitopohjasukset. Tällaiselle tumpelolle ja laiskalle suksivoitelijalle ne ovat pelastus: suksi pitää aina eikä hiihtäessä energiaa mene turhaan lipsutteluun. Vähän heikompi luisto ei minua haittaa - hitaampikin vauhti riittää ja jyrkissä alamäissä automaattijarrutus tuntuu ihan hyvältä.

Suksieni merkki on Karhu, ja ne näyttävät jotakuinkin tuolta kuin kuvassa (lainattu Karhun sivuilta).

Jalka potkee,
suksi notkee
suikahtaapi sukkelaan!

Suksimiesten laulu

Hiihtokausi on siis avattu, ja toivon mukaan se huipentuu pääsiäisenä mökillä Ylläksellä.

Hyviä hiihtokelejä kaikille!


PS. Kuluneen viikon blogihiljaisuuteen ovat olleet syynä työ- ja opiskelukiireet. Esitin viime viikolla proseminaarityöni ja lisäksi vaihdoin työpaikkaa (organisaation sisällä tosin). Takana on siis kiireinen mutta positiivisessa mielessä tapahtumarikas viikko!