Kävimme sunnuntaina kävelyllä Rovaniemellä Ounasvaaran rinteen metsissä. Ounasvaara on tärkeä osa lapsuuttani: sen laduilla opin hiihtämään ja sen rinteillä laskettelemaan. Sen laella käytiin mustikassa ja seikkailtiin juhannuskalliolla.
 |
| Jätimme auton Ounasvaaran majalle, joka on rakennettu vuonna 1949. Tätini häitä tanssittiin täällä joskus 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Ukilleni ja isälleni paikka taisi olla myös tuttu OH:n eli Ounasvaaran Hiihtoseuran kuvioista. |
 |
| Ounasvaaran laella on masto, jossa hohtaa talvipimeillä tähti. |
 |
| Talvinen metsäpolku johtaa kohti laavupaikkaa. |
 |
| Ounasvaaran rinteessä on näköalatorni, hiukan uudempaa tuotantoa kuin maja ja masto. Mieheni koira kiipesi jokunen vuosi takaperin torniin ylös, mutta se piti sitten kantaa alas... |
 |
| Joen toisella puolella näkyy Rovaniemen ydinkeskusta. Sinne johdattaa Ounasvaaran kupeesta Jätkänkynttilä-silta. Jos sillan valo olisi aikanaan korvattu ikuisella tulella, silta olisi ollut varmasti maailmanluokan nähtävyys. Muistan, kun silta valmistui, olin silloin ala-asteella. |
 |
Kirkon kupeessa on toinen silta, ns. vanha silta, jota pitkin junat ja autot kulkevat. Keltainen iso rakennus on nykyinen terveyskeskus, entinen sairaala, jossa minä synnyin elokuun helteillä 1980.
Vanhasta sillasta hiukan oikealla on Konttisen ranta, jossa sijaitsi mummini lapsuudenkoti. |
 |
| Tikka oli nakuttanut tämän puunrungon täyteen koloja. |
"Mieheni koira kiipesi jokunen vuosi takaperin torniin ylös, mutta se piti sitten kantaa alas..."
VastaaPoistaEi se koira kyllä sinne takaperin kiivennyt. =)