Pakkaskengät

Pakkaset yllättivät taas, ja rupesi palelemaan jalkoja. Lapikkaat haettiin varastosta, ja ne lämmittivät, mutta jäin kaipailemaan kuitenkin sirompia, lämpimiä kenkiä työmatkoille ja kaupunkireissuille. Sellaisia kaipailen aina joka talvi, mutta ikinä hyvää mallia ei ole tullut vastaan etsinnästä huolimatta.

Olen ostanut hätäratkaisuja, ohutpohjaisia halpiskenkiä, jotka ovat kestäneet yhden talven, tai sitten näitä lapikkaita, kunnolla lämpimiä, mutta ei niin kevyitä malleja...

Menin kokeilumielessä Pukumieheen, kun siellä oli kanta-asiakaspäivät, mutta sopivaa mallia ei taaskaan löytynyt. Olin jo luovuttamassa ja siirtämässä ostoaikeet tuonnemmaksi, mutta kävelin kuitenkin Viman kenkäosaston läpi...

Ja siellä ne olivat, alennuspöydällä! Pehmeät, lämpimät, nahkaiset talvikengät.

Palladium-merkkiset, tennareita vähän siistimmät, tukevat popot. Päältä Pampas-nahkaa (?), sisältä australialaisen lampaan villaa, alennus 40 %. Jäljellä oli juuri minun kokoani eri väreissä - kiitos, iso jalka! Päädyin valitsemaan ruskeat.

Eipä palellut eilen varpaita, kun odottelin eilen myöhässä olevaa bussia työpäivän jälkeen purevassa pakkasessa. Onnellinen talvi-ihminen!

Joulunodotusneule

Talvi on minulle aina villapaitojen aikaa. Villapaitakausi alkaa viimeistään loka-marraskuussa ja jatkuu huhtikuulle. Vilu ei anna armoa vaihtaa kevyempään kuin villaiseen - tai sitten täytyy pukea pitkiä hihoja kerroksittain.

Välillä johonkin villapaitaan tai neuleeseen kyllästyy. Silloin on parasta pakata se pahvilaatikkoon odottamaan armollisempaa mieltä tai jopa seuraavaa talvea. Viime talvena väsähtäneeltä vaikuttanut neulemekko voikin olla tänä talvena just se juttu.

Voitte ehkä kuvitella, että vaatekaapista löytyy muutama villainen...

Tänään kävin hakemassa Henkkamaukalta uuden, väriltään piristävän neuleen joulunodotusajaksi. Villan ja muiden kuitujen sekaan on kudottu kimallelankaa!

Mistähän se muuten johtuu, että tämä neule on verkkokaupassa 5 euroa kalliimpi kuin myymälässä? Ja mistä johtuu se, että on yhä hankalampaa löytää villapaitoja, joissa olisi edes puolet aitoa villaa? Tässä punaisessa villaprosentti on juuri ja juuri siedettävä, 45. Missä välissä villasta tuli luksusta?

Iltapuhteena tänä sunnuntaina...

...on muutaman osasen kokoaminen yhdeksi huonekaluksi, nimittäin työpöydäksi.

Kuten kuvasta voi arvata, kävimme tänään Haaparannan Ikeassa. Mukaan tarttui osat uutta työpöytää varten sekä paljon pikkutavaraa. Työhuoneen sisustusprojekti jatkuu...

Tähti, valontuoja

Tähän harmaaseen pimeyteen tarvitaan valoa. Tänä vuonna joulumieli on tullut tavallista aiemmin ja pukkaa itseään esille glögikauden aloittamisen ja jouluvalojen hankkimisen merkeissä.

Tämän joulutähden löysi jouluintoinen työkaverini Claes Ohlsonilta. Pöytätähti ei maksanut paljon, ja kaupanpäällisiksi sai vieläpä lampunvarjostimen, jolla koriste muunnetaan joulun jälkeen tavalliseksi pöytälampuksi.

Tähti valaisee nyt olohuonetta iltaisin tunnelmaa tuoden.

Perintönojatuolien uusi elämä

Saimme miehen mummolasta perinnöksi kaksi 50-60-luvun nojatuolia, joita olin ihaillut jo useita vuosia pohjoisessa käydessäni. Annoimme tuoleille uuden elämän verhoilemalla ne uudelleen. Kulahtaneet täytteet ja vyöt saivat väistyä, kun Verhoomo Vallioniemen verhoilijat kävivät kankaiden kimppuun.

Kankaaksi valikoitui tuolien tyyliin sopiva harmaa Orient Occidentin kangas, jossa oli pinnassa mukava karhea tekstuuri. Neutraali sävy sopii hyvin sekä työhuoneen että olohuoneen väritykseen.

Meidän tehtäväksi jäi puuosien siistiminen: sitä varten hankin Pikku-Liinusta erityistä puunkäsittelyainetta, jota liikkeen omistaja käyttää tuon aikakauden kalusteiden huoltamiseen. Aine toimi hyvin, ja sillä voisi ehkä käsitellä joskus myös keittiön vanhat pinnatuolit.

Tuolien sijaintipaikaksi valikoitui ainakin toistaiseksi työhuone, jossa on jo valmiiksi samaan tyyliin sopiva senkki. Samalla Ikean mustavalkoinen matto muutti tuolien seuraksi yläkertaan ja vastaavasti valkoinen nukkamatto takaisin olohuoneeseen.

Tilasin myös vähän aikaa sitten Ellokselta mustavalkoraidallisen, pirteällä keltaisella reunustetun torkkupeiton tuoleja silmällä pitäen. Ostoslistalla on vielä tyyliin sopiva musta tai harmaa rahi.

Koko homma oli aloitus isommalle työhuoneen sisustusprojektille, jolle on luvassa jatkoa tulevina kuukausina. Ensi viikonloppuna ollaan menossa Ikeaan... :)

Suuri (?) glögitesti

Pidimme eilen pienimuotoiset glögimaistajaiset miehen, anopin ja tämän miesystävän kanssa leppoisan lauantai-illan ratoksi. Testattavana oli kolme ei-ihan-tavallista alkoholitonta glögiä: ruotsalainen Blossa, Hermannin viinitilan Santa Claus jouluglögi ja tyrnäväläinen Seita-glögi. Glögit nautittiin joulumuorin pipareiden kera.

Glögit olivat kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia ja ei-perinteisiä, mutta raati oli tällä kertaa hämmästyttävän yksimielinen: voiton vei paikallinen juoma Seita, joka raikkaudellaan ja puolukkaisuudellaan hurmasi maistelijat.

Toiseksi tuli Blossa, joka oli makean mausteinen ja tumman aromikas. Kolmanneksi jäänyt joulupukkiglögi oli niin sokerinen, että sitä piti laimentaa kuumalla vedellä. Se oli ehdokkaista kaikkein marjamehumaisin.

Glögikausi on nyt virallisesti avattu. Jouluun on jäljellä viisi viikkoa kuumaa glögiaikaa!

Mustaa myös jaloissa

Kenkäostosten raportointi unohtui tyystin lokakuussa, joten nyt pitää kuitata kaksi kärpästä - eli kenkäparia - yhdellä iskulla.

Keli on ainakin juuri nyt varsin musta, vaikka täällä Oulun korkeuksilla välillä ehti lunta ollakin. Synkkään säähän jotenkin sopivat myös mustat kengät, joita on tullut hankittua ihan kaksin kappalein:

Hulluilta päiviltä päädyin lopulta ostamaan alennuksessa olleet Eccon Goretex-kävelylenkkarit. Minulla on ollut vähän ongelmia selän kanssa, ja vanhat kävelylenkkarit alkoivat olla liian pehmeäksi kulutetut. Tarveostos siis.

Nämä uudet ovat pohjistaan vähän jäykemmät ja tuntuvat toimivan hyvin tässä pimeän märässä ja välillä liukkaassakin "välikelissä". Ei ole selkäkään enää niin kipeä joka kävelylenkin jälkeen.

Nämä saappaatkin ovat tavallaan tarveostos, sillä selän takia kaikki korkkarit ovat jääneet kaappiin tältä syksyltä ja voin käyttää pelkkiä matalia, mukavia ja laadukkaita kenkiä. Edelliset mustat syyssaappaani ovat hyvät jalassa, mutta apua! Niiden vetoketju alkoi prakailla joitakin viikkoja sitten pahasti. Muutenkin niistä alkoi jo näkyä useamman talven lompsiminen keleissä kuin keleissä.

Uudet saappaani ovat Clarksin mallistoa, ja ostin ne Vimasta. Hinta niillä oli sellainen, että piti nukkua muutaman yön yli ennen kuin ostopäätös syntyi. Klassinen mutta vähän ratsastussaappaita muistuttava malli miellytti lopulta silmää kaikkein eniten - ja melko monet mustat saappaat kyllä ehdin katsastaa.

Saappaat täyttivät muutenkin tiukat kriteerini: Ne ovat tukevat ja mukavat jalassa, ja niissä on hyvä, ei-liukas pohja. Kengissä on ohut lämmin vuori, joten ne käyvät myös pikkupakkasille.