Vauvavuosi ohi

Vauvavuosi on nyt virallisesti ohi, ja nappulan yksivuotissynttärit vietetty. Vuoden ikäisenä meidän poika kävelee (melkein juoksee), heittää palloa, kiipeää sohvalle ja portaat yläkertaan, menee itse kylpyammeeseen, tykkää vauvauinnista sekä sanoo "äiti", "mpp" (lamppu) ja "ankk" (ankka).

Lisäksi nappula syö reippaasti sormin ja levittää puuroa lusikalla pöydälle, osaa kävellä kengillä jo vähän matkaa, heiluu rytmisesti muskarissa, tahtoo papan syliin, tekee hampaita ja soittaa marakasseja.

Vauvavuosi on mullistanut minun ja mieheni elämän aika totaalisesti, mutta onneksi enimmäkseen hyvällä tavalla. Prioriteetit ovat muuttuneet, ja taidamme elää nyt niitä ruuhkavuosia. Blogi saa siksi jäädä nyt vähäksi aikaa vähemmälle huomiolle. Jos tuntuu siltä, kirjoitan. Jos ei, en ota siitä stressiä.

Kiitokset kaikille lukijoilleni mukana pysymisestä. Voi olla, että minusta kuulee jatkossa enemmän instagramin puolella.

Heipat vaan, tavataan!

Mitä meille kuuluu?

Heipä hei, pitkästä aikaa! Minulla pitelee tällä hetkellä vähän kiirettä, ja siksi blogi on jäänyt vaihteeksi takavasemmalle. Opiskelut työllistävät siinä määrin, että liikenevä vapaa-aika menee niiden parissa. Muutenkin blogilla taitaa olla menossa jonkinlainen etsikkoaika: inspiraatio on vähän hukassa ja uudet näkökulmat hakusessa.

Mutta mitä muuta meille kuuluu?

Arkea ennen kaikkea. Tämä pikku pojanrötkäle on jo 11 kuukautta, eikä siis enää mikään ihan pieni vauva. Poika oppi kävelemään ilman tukea muutama viikko sitten, ja nyt mennään vauhdilla ja tyhjennetään laatikoista ne kaikkein mielenkiintoisimmat tavarat.

Arkea rytmittävät isän työt, äidin opiskelut ja kaikkien perheenjäsenten harrastukset. Kuoro, sähly, vauvauinti, muskari, kerho... Siihen kun vielä lisää arjen askareet, satunnaiset sukuloinnit, reissut ja sairastelut, niin ei ehdi juuri muuta ajatellakaan.

Kävimme hiihtolomalla mökillä Äkäslompolossa, ja poika viihtyi siellä mainiosti, kun seuraa ja viihdykettä oli niin paljon. Me aikuiset pääsimme kyllä hiihtämään, mutta laskettelu jäi vielä välistä tunturissa olleiden sitkeiden sumukelien vuoksi. Toivo elää vielä: josko sitä pääsiäisenä vielä pääsisi rinteeseen...? Viime talvi kun meni kokonaan ilman laskettelua raskauden vuoksi.

Ensi viikolla olisi luvassa myös miniloma Helsingissä ja Turun seudulla. Odotan sitä innolla ja jännityksellä! Miten sujuvat yöt hotellissa pojan kanssa? Miten lentomatka Helsinkiin? Entä junamatka Turkuun?

Oulussa ehti olla jo melkein kevät, mutta tänään tuprutteli täälläkin vaihteeksi lunta, ja pakkasta on lupailtu ensi viikoksi. Ihme talvi! Jospa huomenna kuitenkin pääsisi ulkoilemaan koko perheen voimin. Ohjelmassa on lisäksi ainakin opiskeluhommia ja pitsan pyöritystä.

Mukavaa kevään odotusta!

Pojan pipo/Fredriksson, aurinkolasit/Babiators, välikausihaalari/Polarn o Pyret.

Kohti kevättä ja aurinkoa

Kevät tulee ja sen myötä aurinkoiset säät. Löysin netistä juuri yhden parin pojalle etsimiäni Babiators-aurinkolaseja ja klikkasin ne tilaukseen.

Lasien maahantuoja on kuulemma vaihtumassa, ja juuri nuo valkoiset lasit ovat tällä hetkellä kiven alla. Paikallisessa lastentarvikeliikkeessäkin myytiin ei-oota ja arveltiin, että uusien lasien saaminen voi kestää jopa kesään asti.

Nyt odottelen vain kieli keskellä postipakettia ja toivon, että verkkokaupan varastosaldo piti paikkansa.

Sitten saa kevätkin jo tulla.

Kuva: babiators.com

Pakko saada

Aina joskus on vain sellaisia juttuja, jotka jäävät mieleen kummittelemaan kuukausiksi. Ajatus ei lähde kulumallakaan.

Tässä kaksi sellaista pakko saada -asiaa:

Lasten Papu x Costo -lakki on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden. Päätin jo syksyllä, että hankin sen pojalle tulevaksi kevääksi ja kesäksi.

Koska Papua myyvällä Weecosilla oli vähän aikaa sitten yllätysale Papun tuotteista, lakki lähti tilaukseen jo nyt ja tuli viime viikolla keltaisella ja harmaalla tupsulla varustettuna. Se oli pojan päässä huippusöpö, vaikka vielä vähän reilu onkin. Tilasin samalla myös Papun Talviunilla-paidan, ja sekin on tosi kiva.

Tämä Miunin mekko puolestaan oli rakkautta heti ensi silmäyksellä. Nuo raidat, värit ja malli ovat aivan kuin minulle tehdyt! Yritin kovasti karkoittaa mekon mielestäni, ja melkein jo onnistuinkin, kun malli ehti loppua syksyn aikana verkkokaupasta, jossa käyn säännöllisesti huokailemassa.

Nyt mekkoja tuli kuitenkin lisää, ja pitkän jahkailun jälkeen laitoin sen tilaukseen. Viime aikoina oma vaatekaappini on jäänyt sen verran vähälle huomiolle, että tällainen hairahdus sallittakoon. Toivottavasti mekko on päällä yhtä kiva kuin miltä se kuvissa näyttää.

Sekä lakki että mekko ovat molemmat kotimaista suunnittelua, jota mielelläni suosisin. Olen yleensäkin miettinyt, pitäisikö alkaa ostaa yksinkertaisesti vähemmän mutta laadukkaampaa vaatetta ja mieluiten tietysti kotimaista. Se vaatisi aika isoakin kulutustottumusten muutosta, sillä olen aika kova tekemään heräteostoksia. Pahimmassa tapauksessa ostaisin vain enemmän ja kalliimmalla.

Tällä hetkellä heräteostoksiin on onneksi aika vähän tilaisuuksia, sillä olen siirtynyt vanhempainvapaalta osittaiselle hoito- ja opintovapaalle. Se tarkoittaa sitä, että lapsenhoidon ohessa kuljen kevään yliopistolla luennoilla ja seminaareissa.

Kun tähän yhtälöön lisää vielä omat ja vauvaharrastukset, ei aikaa turhiin ostoskierroksiin liiemmälti jää. Tämä selittää myös omalta osaltaan viimeaikaista bloggaustahdin hiipumista, josta en aio potea huonoa omaatuntoa. Kyllä tämä blogi täällä vähän aikas pärjää yksinkin, eikös juu?

Mukavaa tammikuun loppua!

Kuvat lainattu: Papustories.com ja Miun.fi

Kevätpoppia

Varoitus: Tässä tulee lastenvaatepostaus!

Torstai-illan ratoksi kävin bongailemassa Polarn O. Pyretin uutuuksia ja valitsin sieltä muutamia väriläiskiä tänne blogiin.

Pojan vaatekoko on tällä hetkellä 80, joten kohta siirrytään monessa merkissä isompien lasten kategoriaan. Harmittavasti vain ne vaatteet ovat usein paljon enemmän sukupuolikoodatumpia kuin nuo vauvojen mallistot. Värit ovat poikien puolella monesti ankeita ja tyttöjen puolella taas sorrutaan ylisöpöilyyn ja glitteriin.

Onneksi sentään Poplta saa reippaita värejä, jotka sopivat niin tytöille kuin pojille.

Mitä poika oikeasti tarvitsee?

Pian lisää isompia pyjamia ja muita perusvaatteita. Keväämmällä ehkä kuoritakin, jos vanha ei enää mahdu, jonkun pehmeän keväthaalarin vaunuihin ja ehkä vielä jotain muuta kaupunkikäyttöön. Tuulenpitävän kevätlakin ja -hanskat.

Kengät. Ne ensimmäiset.

Hui apua! Ei ihan vielä ole sentään kevät, eihän?

Vauvavuoden viimeinen neljännes on lähtenyt käyntiin ja äitiä jo vähän hirvittää. Miten se kasvaakin noin vauhdilla? Tänään se jo melkein seisoi ilman tukea ja kiipeää jo portaitakin...

Kurottelija

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Ihmettelenpä tässä vain, miten tuo pikkukaveri yltää jo niin korkealle. Viime päivinä poika on roikkunut sormillaan keittiön pöydän laidasta ja syöttötuolin tarjottimesta sekä tavoitellut tasojen takalaidalle vähitellen hivutettuja lamppuja, kukkia ja kynttilänjalkoja.

Lievästi myrkylliseksi tajuttu viirivehka siirrettiin jo olohuoneesta turvallisempaan paikkaan. Huomenna siivotaan pois joulu ja sen myötä luultavasti muitakin koristeita. Olohuoneesta tulee askeettisempi kuin aikoihin.

Paitsi että tyhjän tilan voi tietysti täyttää pojan leluilla. Muutama uusi kapistus joulupaketista taisi tullakin. Seuraavaksi hakusessa taitaa olla isompi lelulaatikko.

Hippunen joulua

Tänä vuonna on tehnyt erityisen paljon mieli koristaa kotia jouluun, mutta uusimman asukkaamme varhaiset taidot ovat asettaneet muutamia rajoituksia. Tasoja on ollut pakko raivata, eikä kynttilöitä voi polttaa juurikaan ennen kuin poika on mennyt nukkumaan.

Tässä kuitenkin muutama jouluinen yksityiskohta meiltä:

Pianon päällä on tuttu tonttujoukko jouluvalojen ympäröimänä ja tämän vuoden uutuus, Lovin joulukuusi. Kävin ostamassa sen tehtaanmyymälästä Kiimingistä kakkoslaatuisena ja vieläpä aika sopuhintaan. En ollut jostain syystä aiemmin tajunnut, että nämä pitkään ihailemani Lovi-tuotteet ovat paikallista tuotantoa.

Tänä jouluna kuusta koristavat lasiset Pentikin linnut ja miehen kotoa tulleet vanhat rakkaat puulinnut. Oikea joulukuusi on meillä ulkona, ja se pitäisi koristella huomenna.

String-hylly sai joulunajaksi kylkeen vähän huopakoristeita.

Makuuhuoneen kattolampussa roikkuu perinteisesti possu. Tällä lampulla voi muuten hypnotisoida pieniä lapsia. Ainakin meidän pojan kohdalla toimii.

Pojan huoneen tauluhyllylle on vaihdettu jouluisempia kuvia. Tonttuja nimittäin. Hyllyllä majailee myös iltasatukirja, joka on juuri nyt Uppo-Nallea.

Pojan sähköjohtoinnostuksen vuoksi olemme huomanneet käteviksi paristokäyttöiset valosarjat. Tätä Konstsmiden sarjaa etsin monesta paikasta, ja lopulta Anttilasta löytyi yksi kappale. Se on kaunis. Ajattelin käyttää sitä myös joulupöydän kattauksessa.

Huomenna jouluvalmistelut jatkuvat entistä kiivaampina. Maanantaina meille tuleekin jo jouluvieraita.

Iloista joulunalusaikaa!